Edellisestä kirjoituksestani on todella paljon aikaa! Olen kyllä kirjoittanut tälläkin välillä, mutta siihen perinteiseen päiväkirjaan käsialaani kauhistellen. Se nimittäin tässä tietsikka-aikakaudella kärsii...
Elämässä on tässä välissä tapahtunut kaikenlaista: valmistuin sitten vihdoinkin Lahden muotsikasta graafiseksi suunnittelijaksi, mutta työ ei ole siitä mihinkään muuttunut. En sitä kyllä odottanutkaan.
Onneksi älysin opintojen loppuvaiheessa unohtaa kaiken muun ja keskittyä vain niihin. Se kannatti. Valmistumisen jälkeen oli hetken tyhjä olo, mutta kesä ja siinä välissä loma vaikuttivat kummasti siten, että syksyllä olin taas virtaa täynnä.
Suomessa alkanut yt-aalto iski viime marraskuussa myös omaan työpaikkaani vieden minulta esimiehen, vieläpä hyvän sellaisen. Onneksi hän ei kuitenkaan ole kadonnut elämästäni ja meistä itsestämmehän se on kiinni paljonko ollaan tekemisissä. Eilen oltiin mm. syömässä sopivasti synttäripäivänäni ja oli kivaa. Ei mennyt myöhään, mutta paljon ehdittiin puhumaan. Facebookissa chattaillaan päivittäin. Toivon hänelle kaikkea hyvää, parempaakin.
Itse olen saanut taas liikunnan syrjästä kiinni. Loppuvuosi meni osaltani synkissä tunnelmissa. Tunnetusti kahlaan välillä syvissä vesissä ilman toivoa paremmasta. Pomon irtisanominen otti koville ja irtisanottujen kohtelu yleisestikin. Yhtä kova "krapula" on meillä jäljelle jääneillä kuin irtisanotuillakin, se ei ole mikään salaisuus.
Tuleeko minusta isona PT?
Viikon päästä elämässäni kääntyy kuitenkin uusi lehti, koska aloitan pt-koulutuksen M&M:ssä. Ostin sen tonnilla Grouponista (norm. hinta reilut kaks tonnia). Sen tiimoilta ajattelin kirjoittaa erillistä blogia, jossa seuraan omaa kehittymistäni ja polkuani koulutuksessa. Toteutetaan viikonloppuisin, ei mitenkään hirveän tiheästi, mutta kuitenkin. Lauantait ja sunnuntait siinä menee kokonaan (klo 9-16/17). Kurssi on ilmeisesti täynnä. Sitä todella odotan ja mukavia osallistujia.
Elämää Mustasch-herätyksen jälkeen
Viime vuonna minua puri Mustasch-kärpänen. Kyse on ruotsalaisesta heavybändistä, jonka keulakuva on Ralf Gyllenhammar, viime vuonna Melodifestivaletissa itsensä myös sooloartistina läpi lyönyt heppu. Olin edellisjouluna katsomassa bändiä Helsingissä Circuksessa. Silloin soittivat Europen lämppärinä.
Kesällä reissasin vanhan koulukaverini ja hänen miehensä kanssa Hankoon Wild Viking Partyihin (= motoristien tapaaminen), jossa bändi oli pääesiintyjänä. Sain tarjoilla heille ruokaa, otettiin kuvia ja höpötin ruotsia minkä ehdin. Bändi oli todella luonnikas jalkautessaan yleisön joukkoon pubiin. Ralf meni baaritiskin toiselle puolelle ja tarjoili. David joi konjakkia pullon suusta ja sammui otsa baaritiskille. Stam lähti viisaana ajoissa nukkumaan. Jejon täyteen tatuoidut käsivarret herättivät ajatuksia. Ei vastannut, kun kysyin, onko niissä kenties hänen elämäntarinansa. Olin myyty musiikista ja hepuista ihmisinä.
Muutama viikko meni ihan euforisessa tilassa. Siitä lähtien olen soittanut autossa lähes ainoastaan ko. bändin musaa. Tammikuun 15. bändi julkaisi uuden älppärinsä Thank you for the Demon. Loistava lätty! Nyt vuorostaan se soi autossa, lenkillä, treeneissä. Eikä ihan hiljaa...
Suomen kiertue uuden lätyn tiimoilta alkoi tiistaina täältä Turusta, klubilta. Oltiin Rikun kanssa katsomassa, olin kuski. Aivan sairaan hieno keikka, mahtava kerta kaikkiaan! Olin taas ihan myyty! Ja taas soittanut samoja levyjä autossa, treeneissä jne. Mahtava bändi.
Ja huomenna lauantaina: Piiljärvi-porukka lähtee Turusta Helsinkiin - Mustaschin konserttiin Circukseen. Junalla mennään ja tullaan. Veikkaan, että voin olla maanantainakin vielä vähän turvoksissa. Tosin on kyllä hauskempi olla melko selvä, että pääsee ensinnäkin eturiviin. Se on mun tavoite, kuten olin Turussakin. Näkee bändin taas läheltä ja kuulee soiton kunnolla, korkealta ja kovaa. Ai että!
Konsertin ja reissun fiiliksiä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti