I have a dream. Noin totesi jo Martin Luther King aikoinaan.
Minulla on niitä useitakin, mutta päällimmäisenä siintää unelma tulevasta kesästä. Olen nimittäin aloittanut perinteisen, jo 8. perättäisen Ahvenanmaan fillarireissun suunnittelemisen. Ja kaikki lomat tulee nyt tarpeeseen, töissä on aika rankkaa ja voimat (mitkä voimat?) on ihan loppu. Battery empty!
Ennen kesää käyn kuitenkin Åressakin lomailesssa aika pian eli viikolla 11. Taidan olla perinteiden vanki, sillä samaisessa paikassa olen ollut jo kolme kertaa peräkkäin - ja myös samassa mökissä. Mutta mikäs siinä, kun on hyväksi havaittu paikka: loistavat rinteet ja mökki paikalla, johon voi laskea ja josta voi laskea suoraan hissille. Me like!
Åreen lähtee Rikun lisäksi mukaan Mia-Mari ja Pasi. Aikoinaan tämä oma lasketteluharrastus alkoi vuonna 2001 vai olisko ollut 2002... Mutta kuitenkin edellisjuhannuksena kaikki kolme yllyttivät minua ko. puuhaan. Olin erittäin altis houkutukselle, sillä olin pikkasen humalassa. Olin pitänyt laskettelua elitistisenä touhuna, joka oli vain juppien harrastus. Aina olen kuitenkin vauhdista pitänyt, joten aika lailla jo toisen Levillä vietetyn viikon jälkeen olin sitä mieltä, että tää on niin mun laji! Kaksi kertaa käynyt Alpeillakin: helmikuussa 2006 vietin 40-vuotissynttäreitäni Bad Gasteinissa suuri joukko ystäviä mukanani - hieno viikko kaiken kaikkiaan! Ikimuistoisia hetkiä, mm. käynti paikallisella lääkärillä puhumaan kykenemättömän Mia-Marin kanssa tai Mia-Marin tokaisu moottorikelkkakuskille "To the restaurant" - matkaa oli noin 100 metriä, mutta ylämäkeä ja mimmi jo ihan poikki. Reissusta riittää juttua edelleen!
Vuonna 2008 lähdimme viikko äidin hautajaisten jälkeen Rikun kanssa kahdestaan Flachauhun. Hieno loma sekin, vaikka meni osittain myös parkumiseksi ja punaviinin kittaamiseksi. Paikka oli kuitenkin ihana pieni kylä, jossa navetan kyltissä luki "milchautomat". Sinne paikalliset meni omien pääläreiden kanssa itse lypsämään. Ihanaa touhua! Oli siellä kyllä tiukempaakin juotavaa saatavana...
Viime vuonna Åressa oli hienot kelit! Nyt siellä on lunta vain 45 cm, joka hiukan huolestuttaa. Taitaa olla samanlainen talvi laaksossa kuin täälläkin, eli ainakaan ihan tolkuttomasti ei tartte vaatteita ottaa mukaan. En ole vielä fyysisesti pakannut, henkisesti kyllä. Aika vähällä siellä toimeen tulee, koska yleensä rinteestä tullessa on saunan ja ruuan ja parin punkkulasin jälkeen niin töttöröö, ettei jaksa ainakaan mihinkään ihmisten ilmoille lähteä. Näin on ainakin aiemmin ollut, mitä nyt Pasi on välillä halunnut vielä hieman jaloitella (!!) tai jos on käyty shoppailemassa.
Viime vuonna ja myös tänä vuonna minua kuitenkin hemmoteltiin Mustaschin taholta: sama viikko, sama paikka tänäkin vuonna! Voi minua onnentyttöä! Se onkin sitten kolmas kerta 1,5 kuukauden sisällä, kun osallistun bändin keikalle. Voiko joku anoa mulle jotain Mustasch-mitalia ja -arvonimeä?
Mutta eihän mun pitänyt ollenkaan tosta talvilomasta kertoa vaan kesälomasta tai sen osasta. Siitä, miten vietän taas about viikon fillarilla Ahvenanmaalla viilettäen.
Ensimmäisen fillariretken toteutimme Ninan ja Pekan kanssa vuonna 2007. En muista, miten hommassa päästiin alkuun, mutta se oli ollut haaveeni tosi pitkään. Jossain yhteydessä avasin suuni oikeassa kohdassa ja Lehtiset innostuivat välittömästi. Varsinkin Pekka oli pyöräillyt työmatkoja ko. aikaan jo pitkään ja alle oli molemmille hankittu kunnon cykkelit. Ja jo ensimmäisen reissun jälkeen oli selvää, että Pekka on isoveli, jota minulla ei ole. Samanlainen huumorin- ja tilanteen taju. Nina oli välillä helisemässä meidän Velipuolikuu-imitaatioiden kanssa.
Ensimmäisen reissumme teimme elokuun puolessä välissä. Mentiin Viikkarilla perjantaina ja palattiin maanantaina. Päivisin oli vielä melko lämmin, yöt tietty jo kosteita ja viileitä. Siltäkin reissulta on kovalevy täynnä muistoja! Olimme niin kokemattomia, ja vaikka kaikki liikunnallisia ihmisiä olemmekin, emme ollenkaan tajunneet a) mitä oikeasti tarkoittaa, kun polkee yhtä soittoa - pari pissataukoa lukuunottamatta - 45 km ja b) miten paljon meidän olisi pitänyt tankata koko ajan. Lisäksi paluumatka keski-Ahvenanmaalta Maarianhaminaan osui sunnuntaille, ja koska kesäsesonki oli ohi, oli kaupat kiinni. Emme saaneet edes vettä mistään! Emme myöskään koskaan aikaisemmin olleet kokeneet, miten kipeetä on istua fillarin satulaan, kun edellisenä päivänä on polkenut tuon 45 km.... Ai kamala, jokainen pomppu oli painajainen!
Tuolloin hoidimme matkavaraukset muistaakseni Viking Linen kautta ja kaikki meni ihan ok, kunnes saavuimme Pensionat Solhemiin Maarianhamista hiukan etelään! Niin homeisessa luukussa en ole eläissäni ollut, mutta silloinkin olimme niin väsyneitä, että suihkussa käytyämme ja parit oluet napanneena nukuimme kuin tukit - siitäkin huolimatta, että Lehtisten huoneeseen oli varmasti joku edellinen asiakas oksentanut. Karmee käry!
Sittemmin olemme itsenäistyneet ja viisastuneet. Hoidamme itse varaukset suoraan mökkivuokraajilta tai leirintäalueilta ja homma pelittää. Ahvenanmaalla on aina hyvää ruokaa, hyvää palvelua ja Solhemia lukuunottamatta kaikki majoituspaikat ovat olleet juuri tarkoituksensa ajavia tuollaisiin reissuihin. En tiedä, johtuuko esim. tuo hyvä palvelu ruotsalaisista, jotka käsittääkseni ovat aika vaativia asiakkaita. Mutta en ole ikinä pettynyt esim. ruokiin ravintoloissa. Olen tainnut olla todella nälkäinen... :-)
Lehtiset saivat Niklas-pojan 03/2011, joten se kesä jäi heiltä väliin, mutta muuten olemme siis reissanneet kimpassa nyt kuutena kesänä. Ja Niklaskin on päässyt jo oolannin makuun. Lehtiset olivat selailleet joitakin viikkoja sitten Ålandsresorin esitettä ja näyttäneet sitä myös Niklakselle. Poika oli hetken miettimisen jälkeen kysynyt "Missä Taru?". Fillarikamu-Taru. Ja mun seurassa myös usein syödään. Lapsiparka on leimautunut...
Viime vuonna Lehtiset vuokrasivat mökin viikoksi, koska se on lapsen kannalta helpompaa - ei tartte joka aamu kerätä kamoja kasaan ja taas seuraavassa paikassa purkaa. Itse vietin neljä päivää ko. mökissä siirryttyäni sinne Kökarissa viettämäni kahden yön jälkeen ja kivaa oli. Taloa vuokraava pariskunta oli tosi mukava: auttavaisia, mutta pysyivät taustalla vaikka asuivat samassa pihapiirissä. Mutta kun esim. pesukone ei toiminut, toi isäntä seuraavana päivänä uuden tilalle. Emäntä lainasi pyykkinaruaan ja -poikiaan. Eikä ollut mitään ongelmaa. SAmassa pihapiirissä pitivät lähdettyäni yhtenä iltana pubia ja toisena kirpparia. Pihalla oli kanoja, possuja ison sireenipensaan varjossa ja pari kissaa. Ja naapurilaitumella möllötti kaksi hevosta. Siellä vaan on just tommosta. Ihana saari, aivan ihana! Ja vielä riittää koluttavaa!
Mutta jos oma haaveesi on ollut fillarointi Ahvenanmaalla niin otapa yhteyttä. Mulla on roppakaupalla hyviä
neuvoja ja vinkkejä mm. majapaikkoihin ja matkanjärjestäjiin. Mm. Saaritours/Dafna Seela-Huhtamäki on hyvä valinta ekakertalaiselle. Ja kannattaa muistaa, että mikäli lähtee reissuun Korppoon Galtbystä tai Kustavin Vuosnaisista, ei fillareille tarvitse varata paikkaa lautoilta. Ja suosittelen molempia reittejä lämpimästi! Viikkari on helppo, mutta kun pyöräilee auringonpaisteessa lähes vesirajassa sinisen ja yllättän kirkkaan meren vieressä, kokee jotain ainutkertaista. Ei tunnu kilometrit, ei tuuli. Ne näkymät on syytä tallentaa verkkokalvolle talvea varten. Jostain syystä minulle on kuitenkin jo nyt iskenyt vajaus...
Sinne siis tänä kesänä taas! Nyt pitää jatkaa suunnittelua ja mökkien vertailua...
Minulla on niitä useitakin, mutta päällimmäisenä siintää unelma tulevasta kesästä. Olen nimittäin aloittanut perinteisen, jo 8. perättäisen Ahvenanmaan fillarireissun suunnittelemisen. Ja kaikki lomat tulee nyt tarpeeseen, töissä on aika rankkaa ja voimat (mitkä voimat?) on ihan loppu. Battery empty!
Ennen kesää käyn kuitenkin Åressakin lomailesssa aika pian eli viikolla 11. Taidan olla perinteiden vanki, sillä samaisessa paikassa olen ollut jo kolme kertaa peräkkäin - ja myös samassa mökissä. Mutta mikäs siinä, kun on hyväksi havaittu paikka: loistavat rinteet ja mökki paikalla, johon voi laskea ja josta voi laskea suoraan hissille. Me like!
 |
| Bad Gastein 2006 |
Vuonna 2008 lähdimme viikko äidin hautajaisten jälkeen Rikun kanssa kahdestaan Flachauhun. Hieno loma sekin, vaikka meni osittain myös parkumiseksi ja punaviinin kittaamiseksi. Paikka oli kuitenkin ihana pieni kylä, jossa navetan kyltissä luki "milchautomat". Sinne paikalliset meni omien pääläreiden kanssa itse lypsämään. Ihanaa touhua! Oli siellä kyllä tiukempaakin juotavaa saatavana...
 |
| Flachau 2008 |
Viime vuonna Åressa oli hienot kelit! Nyt siellä on lunta vain 45 cm, joka hiukan huolestuttaa. Taitaa olla samanlainen talvi laaksossa kuin täälläkin, eli ainakaan ihan tolkuttomasti ei tartte vaatteita ottaa mukaan. En ole vielä fyysisesti pakannut, henkisesti kyllä. Aika vähällä siellä toimeen tulee, koska yleensä rinteestä tullessa on saunan ja ruuan ja parin punkkulasin jälkeen niin töttöröö, ettei jaksa ainakaan mihinkään ihmisten ilmoille lähteä. Näin on ainakin aiemmin ollut, mitä nyt Pasi on välillä halunnut vielä hieman jaloitella (!!) tai jos on käyty shoppailemassa.
Viime vuonna ja myös tänä vuonna minua kuitenkin hemmoteltiin Mustaschin taholta: sama viikko, sama paikka tänäkin vuonna! Voi minua onnentyttöä! Se onkin sitten kolmas kerta 1,5 kuukauden sisällä, kun osallistun bändin keikalle. Voiko joku anoa mulle jotain Mustasch-mitalia ja -arvonimeä?
Kokemus tuo varmuutta
Mutta eihän mun pitänyt ollenkaan tosta talvilomasta kertoa vaan kesälomasta tai sen osasta. Siitä, miten vietän taas about viikon fillarilla Ahvenanmaalla viilettäen.
Ensimmäisen fillariretken toteutimme Ninan ja Pekan kanssa vuonna 2007. En muista, miten hommassa päästiin alkuun, mutta se oli ollut haaveeni tosi pitkään. Jossain yhteydessä avasin suuni oikeassa kohdassa ja Lehtiset innostuivat välittömästi. Varsinkin Pekka oli pyöräillyt työmatkoja ko. aikaan jo pitkään ja alle oli molemmille hankittu kunnon cykkelit. Ja jo ensimmäisen reissun jälkeen oli selvää, että Pekka on isoveli, jota minulla ei ole. Samanlainen huumorin- ja tilanteen taju. Nina oli välillä helisemässä meidän Velipuolikuu-imitaatioiden kanssa.
Ensimmäisen reissumme teimme elokuun puolessä välissä. Mentiin Viikkarilla perjantaina ja palattiin maanantaina. Päivisin oli vielä melko lämmin, yöt tietty jo kosteita ja viileitä. Siltäkin reissulta on kovalevy täynnä muistoja! Olimme niin kokemattomia, ja vaikka kaikki liikunnallisia ihmisiä olemmekin, emme ollenkaan tajunneet a) mitä oikeasti tarkoittaa, kun polkee yhtä soittoa - pari pissataukoa lukuunottamatta - 45 km ja b) miten paljon meidän olisi pitänyt tankata koko ajan. Lisäksi paluumatka keski-Ahvenanmaalta Maarianhaminaan osui sunnuntaille, ja koska kesäsesonki oli ohi, oli kaupat kiinni. Emme saaneet edes vettä mistään! Emme myöskään koskaan aikaisemmin olleet kokeneet, miten kipeetä on istua fillarin satulaan, kun edellisenä päivänä on polkenut tuon 45 km.... Ai kamala, jokainen pomppu oli painajainen!
Tuolloin hoidimme matkavaraukset muistaakseni Viking Linen kautta ja kaikki meni ihan ok, kunnes saavuimme Pensionat Solhemiin Maarianhamista hiukan etelään! Niin homeisessa luukussa en ole eläissäni ollut, mutta silloinkin olimme niin väsyneitä, että suihkussa käytyämme ja parit oluet napanneena nukuimme kuin tukit - siitäkin huolimatta, että Lehtisten huoneeseen oli varmasti joku edellinen asiakas oksentanut. Karmee käry!
Sittemmin olemme itsenäistyneet ja viisastuneet. Hoidamme itse varaukset suoraan mökkivuokraajilta tai leirintäalueilta ja homma pelittää. Ahvenanmaalla on aina hyvää ruokaa, hyvää palvelua ja Solhemia lukuunottamatta kaikki majoituspaikat ovat olleet juuri tarkoituksensa ajavia tuollaisiin reissuihin. En tiedä, johtuuko esim. tuo hyvä palvelu ruotsalaisista, jotka käsittääkseni ovat aika vaativia asiakkaita. Mutta en ole ikinä pettynyt esim. ruokiin ravintoloissa. Olen tainnut olla todella nälkäinen... :-)
Lehtiset saivat Niklas-pojan 03/2011, joten se kesä jäi heiltä väliin, mutta muuten olemme siis reissanneet kimpassa nyt kuutena kesänä. Ja Niklaskin on päässyt jo oolannin makuun. Lehtiset olivat selailleet joitakin viikkoja sitten Ålandsresorin esitettä ja näyttäneet sitä myös Niklakselle. Poika oli hetken miettimisen jälkeen kysynyt "Missä Taru?". Fillarikamu-Taru. Ja mun seurassa myös usein syödään. Lapsiparka on leimautunut...
Viime vuonna Lehtiset vuokrasivat mökin viikoksi, koska se on lapsen kannalta helpompaa - ei tartte joka aamu kerätä kamoja kasaan ja taas seuraavassa paikassa purkaa. Itse vietin neljä päivää ko. mökissä siirryttyäni sinne Kökarissa viettämäni kahden yön jälkeen ja kivaa oli. Taloa vuokraava pariskunta oli tosi mukava: auttavaisia, mutta pysyivät taustalla vaikka asuivat samassa pihapiirissä. Mutta kun esim. pesukone ei toiminut, toi isäntä seuraavana päivänä uuden tilalle. Emäntä lainasi pyykkinaruaan ja -poikiaan. Eikä ollut mitään ongelmaa. SAmassa pihapiirissä pitivät lähdettyäni yhtenä iltana pubia ja toisena kirpparia. Pihalla oli kanoja, possuja ison sireenipensaan varjossa ja pari kissaa. Ja naapurilaitumella möllötti kaksi hevosta. Siellä vaan on just tommosta. Ihana saari, aivan ihana! Ja vielä riittää koluttavaa!
Mutta jos oma haaveesi on ollut fillarointi Ahvenanmaalla niin otapa yhteyttä. Mulla on roppakaupalla hyviä
 |
| Ensimmäiseltä reissulta v. 2007. |
Sinne siis tänä kesänä taas! Nyt pitää jatkaa suunnittelua ja mökkien vertailua...
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti