Mustasch rules!

Takana ihana viikko ja viikonloppu!
Mustasch ei pettänyt toisellakaan kerralla saman viikon aikana - ihan huippuäijiä ovat ja osaavat julkisuusjutut paremmin kuin hyvin! Niin liekeissä olen vieläkin, ettei mitään määrää! Kato vaikka - pääsin Davidin kainaloon!

David och jag - lycklig!

Uudesta albumista sen verran, että vastoin muiden arvosteluja se on mielestäni erinomainen!!!! Superb! Toki erilainen kuin aiemmat, mutta eikö bändeilläkin ole oikeus kehittyä, muuttua, kokeilla erilaisia soundeja? Soundi on ISO, kuten Ralf aiemmin lupasi. Vähän sellaista 70-luvun meininkiä, mutta sen vuoksihan mä tykkään edelleen esim. Rainbowsta, Whitesnakesta, Black Sabbathista jne. 

Eniten itseäni - edelleen - puhuttavat Ralfin lyriikat. Selasin Youtubesta erinäisiä bändin jäsenten antamia kommentteja uudesta levystään. Ralf ei ole juuri muuta kommentoinut kuin että nää on näitä hänen demonejaan. David ja Jejo, joka muuten puhuuu erinomaista englantia, kertoivat, että sanat on ihan Ralfin heiniä. Mitä mainioin purkautumiskeino, varsinkin, kun sanoihin lisää rankat riffit, tiukat bassot, vinkuvat soolot sekä paukkaavat rummut. 

Itseäni eniten puhuttelevat sanat on biisissä All my life. Kuten kirjoitin bändin fb-seinällekin, Ralf osaa sanoa asiat niin hyvin. Tietenkin hän peilaa omia tuntemuksiaan lapsuuden kokemuksistaan (adoptoitu neljävuotiaana) ja peilaa sitä omaan tilanteeseensa. En itsekään ymmärrä, miten joku voi luopua lapsestaan, kun tämä on neljävuotias. Eikö olisi parempi antaa lapsi pois heti syntymän jälkeen. Neljävuotiaalla on kuitenkin jo muistoja ja tunteita. En voi edes kuvitella, vaikkei olekaan omia mukuloita mulla. Jossain haastattelussa Ralf sanoi, että ei voisi ikinä luopua omista tytöistään, joista toinen on nyt neljä (tai siis luultavasti oli viime vuonna, kun sen näin). Ja näitä tunteita Ralf sanoituksissaan käsittelee ja niissä velloo. Vetoo suomalaiseen melankoliaan ilmiselvästi, sillä melkoisia Mustasch-karaokeja olivat molemmat viikon keikat!

Hesan keikalla keikka alkoi uuden lätyin toistaiseksi ainoalla sinkkulohkaisulla Feared and hated , mutta sillä erotuksella, että alun intron aikana yleisön ja bändin välissä oli ohut verho, joka lävähti alas mekastuksen alettua. Ai että, kyllä oli sydän melkein kurkussa. Niin älyttömän hienoa. 

Itselleni keikoilla oli myös yllätyksiä, siis positiivisia sellaisia. Esimerkiksi Deep in the woods oli sovitettu niin komeasti, että alkuosan jälkeen tullut kitaraosa suorastaan vei jalat alta. Double Nature sai aikaan suurimmat yhteislaulut, Thank you for the demon oli positiivinen yllätys verrattuna levyvetoon. Levyllä ei mitenkään erikoiselta ensikuulemalta vaikuttanut The mauler oli varsinainen testosteronipommi, huhhuh! I hate to dance on siinä mielessä jännä biisi, että komppi on puhdasta discoa, mutta laulu ja kitarat jotain muuta. Selvää festarikamaa. Itselleni levyn päättävä Don't want to be who I am tuo mieleen Thomas Ledinin akustiset biisit. 

Keikoilla Davidin rooli lead guitaristina korostuu, sillä Ralf luopuu omastaan Thank you for the demonin kohdalla ja keikkuu kuin nuori Mick Jagger ikään loppuiisit läpi. Niihin kuuluu myös tuo I hate to dance, joka on parodia heistä - kukaan kun ei kuulemma osaa tanssia vaan viihtyy mieluummin baaritiskillä :-)

Hämmentävintä keikoilla oli Ralfin look: kaikki naamakarvat on ajettu ja päässä on joko peruukki tai lisäkkeet. Sari kertoi, että hänellä on kuulemma joskus nuorena ollut pitkät hiukset ja sitä nyt muistelisi. Hesassa sanoi keikalla, että ekaa kertaa neljääntoista vuoteen "you can see my upper lip, ain't it beautiful". Olihan se, mutta kyllä Davidin siistitty look vetoo jostain syystä enemmän. Sarin poika Jere sanoi, että "äijästä on kadonnut kaikki erotiikka", siis Ralfista. Olen osittain samaa mieltä. 

Siitä huolimatta odotan innolla seuraavaa keikkaa, joka siis osuu sunnuntailapselle tyypillisesti hiihtolomallani Åressa. Paikka on sama kuin viime vuonna eli Åre Bygget, ihan ok-mesta. Mutta jännää tossa bändissä on se, miten sekaisin noista keikoista menee. Mun keskittymiskyky on ihan nollissa, mutta ajan myötä se kyllä helpottaa...

Lisätty 12.2.2014: uuden levyn sanat löytyvät täältä.

Tähän alle vielä kaikki me puumanaiset alfauroksen kanssa samassa kuvassa. Kivaa oli. Kiitos, #Mustasch!