Kirjoituksia kellarista

Kirjoituksia kellarista

16. maaliskuuta 2009

Ei riitä pelkkä linna

Itävallassa on alkanut oikeudenkäynti Josef Fritzliä vastaan. Hän on siis se "malli-isä", joka sulki oman tyttärensä 24 vuodeksi kellarityrmään varjellakseen tätä huumeilta ja elämän vaaroilta. Samalla hän otti oikeudekseen käyttää tytärtään seksuaalisesti hyväkseen ja - ups - tytär synnytti kahdeksan lasta tälle sairaalle yksilölle. Yksi sattui kuolemaan, ja tämän vauvan isä näppärästi poltti.

Pistää niin perkeleesti nyt vihaksi tuo hullu äijä, joka ei kehtaa oikeuden istunnossa edes paljastaa kasvojaan. Hyi helvetti, mikä niljakas ja sairas tyyppi! Voi vain kuvitella tyttären fiiliksen joka kerta, kun hän kuuli oven käyvän. Tiesi aina etukäteen, että kohta tapahtuu. Hyi saamari!

No, mitäpä minä siitä. Aika pieniä ovat meikäläisen murheet tuon rinnalla. Mitä siitä, vaikka painoa onkin ylimääräistä jotain 10 kiloa. Ainakin voin itse tehdä sille jotain tai olla tekemättä. Ei ollut Elisabeth Pritzelillä sitä vaihtoehtoa.

Koulussa alkaa olla tosi paljon tehtäviä. Olen ollut parina viikonloppuna pois ja heti se tuntuu ja näkyy. Ne on kyllä tosi mielenkiintoisia ja ennen kaikkea hyödyllisiä. Ajatusmaailma on muuttunut ihan selvästi toisenlaiseksi. Kokonaisvaltaisemmaksi. Osaan ajatella mainontaa useammalta kantilta.

Nyt mä keskityn Uutishuoneeseen, josta tulee tänään toiseksi viimein jakso.

13. maaliskuuta 2009

Arki alkoi - ja sen kyllä huomaa

Istun taas junassa matkalla Lahteen. On perjantai ja 13. päivä ja jotenkin se vaan tänään tuntuu just siltä! Perkeleen paha perjantai!

Kaikki alkoi siitä, kun olen niin helvetin paksu nykyään! Oikeen vituttaa katsoa itseään peilistä, kun läskit roikkuu joka puolella. Joo, tiedän kyllä, millä ne saa pois, mutta jostain syystä en saa nyt itseäni niskasta sen verran kiinni, että jaksaisin. Eikä tarttis pudottaa "kuin vaivaiset" 10 kiloa. Voi huh-huh! Niin helposti ne kilot tulee, mutta voi kettu, että niiden poissaanti on tuskaa. Ja kieltäytymistä. No, ensi viikolla ajattelin sellaista aika rankkaa pistekuuria, joten nähtäväksi jää, tapahtuuko mitään ja innostunko aiheesta uudelleen.

Eilen oltiin Suotosten kanssa teatterissa katsomassa Evitaa. Siis Åbo Svenska Teaternissa. Se oli tosi hyvä ja kevyt. Hyvää musaa ja sanoista sai selvää. Sitä ennen oltiin Red Hot Chilissä syömässä. Siinä oli viikon toinen alkoholiannos, eli olen tällä viikolla juonut yhteensä 3 lasia punaviiniä. Ei kaljaa tai mitään muuta. Hyvä minä! Alku laihdutukseen se on tämäkin.

Mun pitää mennä lääkäriin. Olo on koko tän viikon ihan outo. Itse sen tietää. Joka aamu herään siihen, että päätä särkee. Lääkettä naamaan ja töihin. Töissä tuijotan yleensä ruutua taukoja lukuunottamatta koko päivän. Iltapäivällä päänsärky yltyy jälleen, joten otan lääkettä, kun pääsen kotiin. Lisäksi on paha olo, oksettaa, ja vaikka olin eilen aamulla salilla keskiviikon pastaillallisen jälkeen, en meinannut jaksaa tehdä mitään. Olin hengästynyt ja uupunut. Ei kuulosta hyvältä enkä pidä tällaisesta olotilasta yhtään. Se liittyy tietty siihen, kun ei voi mennä täysillä.

Palataan diagnoosin kanssa myöhemmin. Nyt pitää tehdä vähän läksyjä.

5. maaliskuuta 2009

Nyt alkaa lomastressi!

Lomaa on jäljellä enää huominen päivä, vaikka mielestäni just tänne kirjoitin! Olen vain skimbaillut, nukkunut, juonut punkkua ja syönyt. Tosin on tässä kaloreitakin kulunut, mutta en esim. ole ehtinyt yhtään virkkaamaan Isabellan paitaa, jota tosin ensin pitäisi purkaa muutama kerros. Onneks lähtö on vasta lauantaina ja sen verran myöhään, että ehditään rauhassa syödä aamiaista, siivota ja pakata auto. Turussa ollaan sunnuntaiaamuna klo 7.50.

Eilen käytiin Ylläksellä, joka oli mulle pettymys. Siihen tietty vaikutti kelikin, joka oli edelleen ihan sumuinen. Ylläs oli kuitenkin sen verran ylempänä, että päästiin pilvien yläpuolelle - siellä oli hienoa ja rinteet aivan loistavassa kunnossa. Muuten paikka ei hajanaisuutensa vuoksi vaikuttanut, siellä ei ilman autoa pärjäisi. Selvää keskusta ei ole, sitä on vuosien varrella yritetty rakentaa useampaankin paikkaan. Vähän kuin joku Espoo, jossa on kaksi keskusta.

Paluumatkalla pysähdyttiin syömään Lainion lumilinnassa, joka teki vaikutuksen. Se tosiaan on hotelli, joka oli täynnä toinen toistaan upeampia, mutta helkkarin kylmiä huoneita! Miten sielläkin voi muka nukkua? Morsiussviittikin siellä oli ja otettiin paljon kuvia, mutta miten kylmiä avioliittoja siellä syntyykään? Hrrrrrrrrrr....

Kelit ovat olleet lauantaita ja sunnuntaita lukuunottamatta aivan hanurista. Tai no ei muuten, mutta kauhee sumu tuolla ylhäällä, ei näe paria metriä kauemmas. Itselleni se ei ole mitenkään miellyttävää, kun pelkään telovani itseni ja muita. Oltiin silti tänäänkin mäessä, eli ihan hukkaan ei mennyt. Kaloreita paloi jotain tuhat.

Tultiin Rikun kanssa aiemmin kämpille, sillä jostain syystä palelin oikein kunnolla. Nyt vaan väsyttää aika paljon.

Eipä muuta tänään.

1. maaliskuuta 2009

Pitkästä aikaa - terveisiä Leviltä

Paljon on vettä virrannut Aurajoessa sitten viime kirjoituksen. Lähes yhtä paljon on tapahtunut.
Fillariretken jälkeen alkoi työelämässäni putki, joka hakee vertaistaan. Hannele jäi äitiysvapaalle syyskuussa ja synnytti joulukuussa tytön, joka tammikuussa sai kasteessa nimen Laila Sofia. Minä painoin pitkää päivää vuodenvaihteen molemmin puolin ja niihin aikoihin elämästä hävisi täysin värit. Éi ollut muuta kuin mustaa ja valkoista, vähän harmaata silloin tällöin. Menin pukeutumisneuvojallekin, mutta hänkin löysi mulle vain mustaa ja harmaata. Kai minä sitten olen sellainen.

Loppiaisen jälkeen sain työparikseni Maijukan, joka kotiutui nopeasti työhön. Sen jälkeen on alkanut helpottaa ja nyt voi jo lomaillakin vapain mielin.

Olemme taas Levillä Suotosten kanssa ihan pirun komeassa mökissä! Tämä on Mia-Marin äidin serkun mökki, tai oikeammin toinen koti. Ei ole ihan keskustassa, mutta siksi täällä onkin ihanan rauhallista. Ei ole edes katuvaloja, mutta ei niitä tarvitakaan, kun tien molemmin puolin olevat talot valaisevat tarpeeksi.

Tultiin eilen yhden korvilla ja lähdettiin kuitenkin heti mäkeen. Se oli viisasta, sillä antoi vähän tuntumaa touhuun. Oltiin me Rikun kanssa Turussa tiistaina laskettelemassa, mutta se on nyt on niin pieni nyppylä, ettei se tuntunut missään. Tänään lähdettiin suksibussilla koillisrinteille, eli kutosrinteille ja vitsi, että ne olivat mahtavassa kunnossa!!! Siellä laskettiinkin sitten aika monta laskua ja syötiin myös lounasta Draivissa. Sen jälkeen siirryttiin Gondolille ja Suotoset tietty tikkana maailman cupin rinnettä alas. Muista paikoista poiketen gondolilla oli jonoa ja siinä vaiheessa mun käämi kärähti. Lisäksi sukset ei luistaneet eli en pysynyt siirtymätaipaleilla muiden mukana. Vein ne nyt huoltoon ja saan huomenna. Samalla hiotaan kantit, mutta hinta on vaan 25 € - mielestäni ei paha.

Tänään meni kaloreita tommoset 1500, eli ihan hyvin. Mutta on se ihanaa, että saa ulkoilla ja että toi laskettelu on vielä niin sairaan hauskaakin. Kyllä mun ennakkoluulot on olleet ihan turhia, mutta toisaalta on hyvä, että aloitin tämän puuhan vähän myöhemmin kuin muut - olis varmaan paikat rikki jo aika monesta kohdasta kroppaa. Vasta nyt voi sanoa, että on tullut sitä kuuluisaa itsesuojeluvaistoa meikäläiseen. Hyvä, että edes nyt.

Sauna on päällä, joten eipä muuta. Riku tais taas nukahtaa tohon hierovaan tuoliin.