tag:blogger.com,1999:blog-72686938506863823582024-03-14T16:35:00.199+02:00Kirjoituksia kellaristaKeski-ikäisen naisen ajatuksia syntymästä, kuolemasta ja elämästä siinä välissä.Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.comBlogger37125tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-48311184479788022452018-02-05T14:22:00.000+02:002018-02-17T14:26:50.643+02:00Elämäni toinen vegaanihaaste takana - mitä opin itsestäni?Vuosi sitten, eli tammikuussa 2017 otin ensimmäistä kertaa tosissani vastaan vegaanihaasteen. Aiemmin olin yrittänyt vastaavaa puolitosissani lihattoman lokakuun merkeissä 2016, mutta silloin en jaksanut syventyä kunnolla aiheeseen. Vegaanihaasteen vastaanotto ja sen aloittaminen nimittäin vaatii pohjatyötä, jota ei pidä väheksyä.<br />
<br />
Nyt takana on elämäni toinen vegaanihaaste, ja tällä kertaa se jäi päälle. Olen nyt paljon tietoisempi asioista, raaka-aineista, kalorimääristä jne. Enkä kaipaa lihaa lainkaan.<br />
<br />
Jo ensimmäisellä kerralla tein selväksi itselleni, että tammikuun haasteen jälkeen minulla on lupa syödä lihaa tai kalaa, jos kaipaan sitä. Nyt ei ole moisia mielihaluja lainkaan. Tuntuu oikeastaan aika hassulta tämä olotila.<br />
<br />
Vegaanihaasteen aikana "rikoin sääntöä" kerran, kun sain kutsun Turun upouuden ja hienon palloiluhallin avajaisiin. Sitä ennen oli tilaisuus Maunossa, jossa tarjolla oli kerrassaan suussa sulavaa, pitkään haudutettua naudanlihaa bbq-kastikkeessa. En voi moittia makua, herkkua se oli. Söin sitä kuitenkin maltillisesti, sillä en halunnut vatsanväänteitä tms., joita pitkän lihattomuuden jälkeen voi ilmetä.<br />
<br />
Toinen "ongelmani" on Keso raejuusto, jota ilman en kokonaan voi olla. Valitettavasti, mutta olkoon se paheeni. Se on herkkua granattiomenan siementen kanssa. En koe itseäni kauhean pahaksi ihmiseksi...<br />
<br />
Lisäksi olen ollut yllättynyt siitä, miten helppoa treenaaminen on ollut, kevyemmälläkin ruokavaliolla. En pistä pahakseni myöskään sitä, että olen menettänyt painostani about viisi kiloa. Kevyempänä kevättä kohti!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/13588347306488439572noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-78617529777815329602016-11-18T18:06:00.000+02:002016-11-18T18:06:03.067+02:00Something's wrong with the world todayTekisi mieli lopullisesti lyödä hanskat tiskiin, kun kuuntelee uutisia ja seuraa maailman aina vain hullummaksi käyvää menoa. Kaikki ihmisoikeusrikkomukset, sodat ja vääryydet koskettavat minua syvästi ja tunnen itseni suunnattoman turhautuneeksi ja voimattomaksi. En tiedä mitä tehdä. Maailmanparantaja minussa kiehuu vähintään kerran viikossa, useamminkin. Inho epäoikeudenmukaisuutta kohtaan on minussa tiukassa. <br />
<br />
Aamulla hampaita pestessäni ja jälleen kerran lohduttomia uutisia Syyriasta kuullessani
mietin, että tänäänkin monissa savimajoissa, kabineteissa ja
pilvenpiirtäjissä istuu komitea, kenraali tai diktaattori, joka tekee
päätöksen kohteen tai ihmisten tuhoamisesta. Joku mutisee itsekseen ja
asentaa vapaaehtoisesti itseensä pommivyön tehdäkseen attentaatin, tehdäkseen "statementin".<br />
<br />
Viime kuussa vietetiin työpaikallani YK:n päivää, jolloin eri puolilta maailmaa saapuneet opiskelijamme esittelivät kotimaitaan maistattamalla ruokia, pitämällä omia kansallispukujaan sekä esittämällä esim. lauluja tai tanssia. Oli hienoa katseltavaa ja koettavaa. Esiintymispaikalla, oppilaitoksemme aulassa, ei näkynyt uskontojen välinen kuilu tai kansojen välinen viha, pelkkä ylpeys omista juurista, tavoista ja taidoista. Kaikkien esityksille taputettiin, osalle jopa hurrattiin. Esityksiä seuratessani mietin, mitä itse esittäisin, jos joutuisin jättämään Suomeni ja karkaamaan muualle. En osaa sanoa, ehkä lurauttaisin Kuoppamäen ikonisen "Sininen tai valkoinen". Tai ehkä vain istuisin kyynelsilmin hiljaisella käytävällä, kuten eräs mies ko. päivänä.<br />
<br />
Oma arkeni on kovin toisenlainen. Saan käydä rauhassa töissä, kaupassa, lenkillä, ravintoloissa. Minun ei tarvitse vilkuilla olkani yli tai pelätä, että olen tarkka-ampujan tähtäimessä. Trumpin valinta presidentiksi tosin on heilauttanut ajatuksia Amerikan ihmemaasta negatiiviseen suuntaan ja myönnetään - pieni huoli pienen Suomen asemasta on noussut rasittamaan jo ennestään aiheesta rasittuneita aivojani. <br />
<br />
Tosiasia on, että maailma ei tosiaankaan ole kaikille samanlainen ja -arvoinen tai edes reilu, mutta toivoa ei saa heittää. Aina voi itse yrittää toimia oikein, lohduttaa se tai ei. Ja aina on muistettava myös, miten hyvä maa Suomi monessa suhteessa on - paitsi meidän syntyperäisten - myös tänne muualta tulleiden mielestä. On vain eri asia, osoitammeko sitä kohtaan kunnioitusta vai emme.<br />
Peace! Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/13588347306488439572noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-6573251633578859152016-05-07T16:11:00.000+03:002016-05-07T16:19:42.879+03:00Lemmikeistä ja niiden tärkeydestäOlen tammikuusta 2016 asti toiminut vapaaehtoistyössä Suomen vanhimmassa eläinsuojeluyhdistyksessä, TESY:ssä (<a href="http://www.tesy.fi/" target="_blank">Turun eläinsuojeluyhdistys</a>). TESY kaipasi lisäkäsiä toimintaansa, ja hakemukseni hyväksyttiin. Perehdytyksen jälkeen olen saanut käydä hoitolalla hoitamassa eläimiä. Omaa sydäntäni lähellä ovat luonnollisesti koirat, vaikkakaan en pane pahakseni kissanpentujen sosiaalistamistakaan. Pieniä pörrökasoja!<br />
<br />
Minulla on vapaaehtoistyön myötä vaitiolovelvollisuus, mutta avaan nyt kuitenkin vähän tätä "työtä", joka ei työltä tunnu. Kyse on ajankäytöstä, ja sehän on vain järjestelykysymys. <br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_FMEIMpJHEZdTGaYm6_KhbJfMiB6DRQGN50zU_kMElyGJkW7mqPCyGevXyFe2Q59hONfa-YLet8Z7ry6BYVbyn8ix6RpNHgQe0dgKAxpPEjnETYqPpWK_hNPXpxYtKdxVUQl80iAonl5Z/s1600/W+ja+J_1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="163" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_FMEIMpJHEZdTGaYm6_KhbJfMiB6DRQGN50zU_kMElyGJkW7mqPCyGevXyFe2Q59hONfa-YLet8Z7ry6BYVbyn8ix6RpNHgQe0dgKAxpPEjnETYqPpWK_hNPXpxYtKdxVUQl80iAonl5Z/s200/W+ja+J_1.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Omat Basset Houndini <br />
Jane 1992-2005 (oik.) <br />
ja Wilma 1994-2004.</td></tr>
</tbody></table>
Ensimmäinen kerta hoitolalla jännitti. Apunani oli kuitenkin vanha konkari Laura. Rauhallinen ja mukava ihminen. Sydän paikallaan. Vanhassa koirahoitolassa Kurrapolulla kaikilla elämimillä oli helvetilliset oltavat. Nyt on modernit ja ajanmukaiset tilat, jotka on helppo pitää puhtaana ja siisteinä. <br />
<br />
En ole laskenut, montako kertaa olen käynyt koiria lenkittämässä, mutta ainakin muutamana viikonloppuna ja parina arki-iltana. Kaikkien koirien taustasta ei ole tietoa, siruttomista karkulaisista ei tiedetä edes nimiä. Koko tänä aikana vain yksi koirista on ollut sellainen, josta minulle sanottiin, että "älä laita sormia häkkiin". Kohtaloistaan huolimatta kaikki ovat olleet suunnattoman ystävällisiä ja luonnollisesti seurankipeitä. Olen iloinen, kun kesken lenkin jokainen heistä katsoo minuun kiittäen ja ehkä hieman hymyillen. Kaikki, jotka koskaan ovat koiran omistaneet, tietävät mitä tarkoitan.Vaikkakin sydämeni väistämättä joka kerta hoitolalta lähtiessäni itkee verikyyneliä, päällimmäinen tunne on ilo, että olen voinut tarjota karvaturreille hetken seurassani ulkoillen ja leikkien.<br />
<br />
En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miksi joku vapaaehtoisesti luopuu lemmikistään, oli tämä sitten nuori tai vanha. Koira on äärimmäisen sosiaalinen ja miellyttämishaluinen eläin. Se antaa turvaa ja huolehtii. Se pystyy aistimaan vaarat sisällä ja ulkona, se toimii aktiivisesti. Se haluaa palvella, aina ja kaikkialla. Toisissa roduissa nämä piirteet on jalostettu vielä hallitsevimmiksi luonteenpiirteiksi.<br />
<br />
Hankkiessaan koiraa ihmiset näkevät söpöjä pentuja, pieniä. Silloin se virhe yleensä tehdäänkin, söpöyden perusteella.<br />
Mutta koiran omistajalla säät eivät voi määritellä viedäänkö koira ulos. Kipeänä mennään lääkäriin. Ruokitaan säännöllisesti ja huolehditaan, että aina on puhdasta vettä saatavilla. Osoitetaan kodissa oma nukkumapaikka, joka usein on koirille myös turvapaikka. Annetaan myös omaa aikaa, kuten ihmisetkin toisinaan tarvitsevat, ja toisaalta vietetään aikaa yhdessä, valitaan rodulle ominaisia harrasteita ja aktiviteetteja. Harjataan, madotetaan ja leikataan säännöllisesti kynnet. Pidetään perheenjäsenenä. Kunnioitetaan. Mielestäni ihan perusasioita, joita jokainen itseään kunnioittava ihminen noudattaa myös lasten suhteen. Silti nämä yksinkertaiset asiat tuntuvat toisinaan niin ylivoimaisilta. Maalaisjärki tuntuu kadonneen, samoin ymmärrys omista kyvyistä ja elämäntilanteen arvioinnista. <br />
<br />
Olin tänäänkin lenkittämässä ja leikittämässä koiria muutaman tunnin. Sää oli upea, koirilla riitti nähtävää - linnut, kissat, pörriäiset.<br />
Viimeisenä tarhassa juoksuttamani "lempeä panssarivaunu" päätti kesken kaiken pulahtaa saaviin päätä myöden, ihan vain vähän vilvoitellakseen! Nauroin katketakseni, hän aisti iloni ja teki saman uudelleen. "Katomua, katomua, katomua!" Sen jälkeen litimärkänä palloa suussaan mussuttaen viereeni pörräämään. Vaatteeni kastuivat, kenkäni kurastuivat, mutta aivan sama - ihana hassu karvakuono todellakin pelasti päiväni ja sai entistäkin paremmalle tuulelle. Häkissä loikoilin hetken hänen vieressään ja silittelin. Toivon sydämestäni, että hän saa uuden, oman kodin, jossa hän saa luvan kanssa pelleillä sydämensä kyllyydestä! <br />
<br />
Suosittelen tätä - tai mitä tahansa vapaaehtoistyötä - aivan kaikille. Se todellakin antaa enemmän kuin ottaa. Auttaminen on melko hieno laji. Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/13588347306488439572noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-85190865205445555152015-11-26T21:40:00.000+02:002015-11-26T21:48:11.467+02:00Elämä on unelmaa, vai miten se nyt oli<div>
Isän kuolinpäivästä tulee huomenna klo 6:30 kuluneeksi vuosi. Vain puoli tuntia aiemmin oli pyytänyt yöhoitajaa laittamaan radion kovemmalle, koska tykkäsi kuunnella musiikkia. Haluan uskoa, että lähdön hetkellä soi joku hyvä jazzbiisi. Tai joku Olavi Virran klassikko. Että kohtasi heti äidin ja pääsivät tanssimaan. <br />
<br />
Isän nopeasta kuolemasta lähtien - diagnoosista kuolemaan 2,5 viikkoa - olen ollut herkkänä ihmisten sairaskertomuksille. Olen kuullut ikäisteni tai jopa itseäni nuorempien sairastuvan vakavasti tai menehtyneen äkillisesti, olen todistanut syövän ja kasvainten uusiutumista lähipiirissäni ja kuullut karmaisevia tarinoita sairaalaan vastoin omaa tahtoaan jumiutuneista ihmisistä. Ja entä sitten tämä: sinkkuna pitkään viihtynyt nainen oli tavannut elämänsä miehen, mennyt naimisiin ja saanut lapsen - ja vain viiden vuoden kuluttua tästä jäänyt leskeksi. </div>
<div>
</div>
<div>
</div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_e04boSEC33fJnzO6l4fTxLpM0W6V4ypQuzrELW-eflq0fH-whlHWVQn2adZJcygWz4xbd-oQmQTgRYQMmqfybMCzRzWc4E1UA3fYBgR6HTXrJWdY1fbiTAK6e_AxaUete_8A1b8skjqo/s1600/The-world.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_e04boSEC33fJnzO6l4fTxLpM0W6V4ypQuzrELW-eflq0fH-whlHWVQn2adZJcygWz4xbd-oQmQTgRYQMmqfybMCzRzWc4E1UA3fYBgR6HTXrJWdY1fbiTAK6e_AxaUete_8A1b8skjqo/s200/The-world.png" width="200" /></a>Täytän helmikuussa 50 vuotta. Parikymppinen Taru olisi sitä mieltä, että olen ikäloppu, vanha raakki. Itse en enää ajattele niin, vaikkakin jollain tasolla vanheneminen pelottaa. Putouksen <i>Alli Kaattori</i> sanoi viime lauantaina, että häntä ei pelota kuin kaksi asiaa: valomerkki ja vaihdevuodet. Siinä ne on aika lailla kiteytettynä omatkin pelkoni. Vaihdevuodet siksi, että pelkään tulevani ihan mahdottomaksi kuuma-kylmä-aaltohirviöksi ja valomerkki siksi, että nytkö ne bileet jo loppuvat. Kun olen juuri vasta päässyt alkuun. Ymmärrän tietysti, että tavasta, jolla vanhenen, päätän yksinomaan minä. Toivon todella, että voin vielä paljon vanhempana edelleen raahautua suosikkibändien keikoille vaikkapa kummilasten kanssa. Pukeutua vanhaan nahkarotsiin (mahdunko siihen enää silloin?) ja tunkea reitevät kinttuni pillifarkkuihin ja kirjaviin maihinnousukenkiin tai korkkareihin ja moshata täysillä, vaikka hiukset todennäköisesti ovat entistä lyhyemmät.<br />
Vakavasti puhuen toivon, että pysyn terveenä ja järjissäni.<br />
<br />
Eilen näin sattumalta dokkarin, jossa 63-vuotias, varhaisella iällä kaapista tullut nainen oli ajautunut metamfetamiinikierteeseen, koska perhe ei hyväksynyt hänen homoseksuaalisuuttaan. Hänellä oli kumppani, joka kuitenkin menehtyi. Siitä alkoi ikänaisen alamäki. Perhe, joka oli hänet hylännyt, rakasti häntä kuitenkin ja puuttui tilanteeseen (jenkkien termi on "intervention") ja halusi hänet hoitoon. Oltuaan kolme kuukautta selvin päin tämä harmaatukkainen nainen oli muuttunut niin fyysisesti kuin psyykkisestikin täysin toiseksi ihmiseksi. Vielä sen ikäisenäkin hän sanoi, että hänellä on <i>toivoa</i>. Että hänellä on <i>unelmia</i>.<br />
<br />
Konkreettisesti tajusin, että kumpikaan ei ole iästä kiinni. Jos 12- ja 63-vuotias kykenevät unelmoimaan, mikä estää meitä muita? Oli pakko kysyä itseltäni kykenenkö itse enää unelmoimaan. <br />
<br />
On torstai-ilta ja olen tunti sitten tullut ratsastamasta. En ole laskenut tallilla vietettyjä tunteja, koska ne eivät tunnu missään. Ratsastuksen aloittaminen oli yksi unelmani, harrastus, jonka halusin aloittaa. Kaikki alkoi hienosti ja ehkäpä suhtauduin siihen liian kevyesti. Ehkäpä kaikki se, mitä sitten tapahtui, oli mun kohtalo. Kaikesta huolimatta ensimmäistä kertaa en heittänyt pyyhettä kehään, vaikka joka kerta tallille mennessäni olin kauhuissani. Nyt huomaan unelmoivani tulevani paremmaksi ratsastajaksi. Paremmaksi eläintenkäsittelijäksi, kärsivällisemmäksi. Paremmaksi puolisoksi, ystäväksi, kummiksi. Paremmaksi ihmiseksi. <br />
<br />
Ei mielestäni kauhean huonoja tavoitteita. Loppuelämä niissä varmaan menee, mutta mikäs kiire minulla tässä on. <br />
<div>
</div>
Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-79155547333574379402015-09-11T15:10:00.000+03:002015-09-11T15:18:26.625+03:00Vuosipäivä lähestyyValon määrä vähenee vääjäämättä. Syksy tekee tuloaan, vaikka nyt iskikin väliaikainen intiaanikesä. Hienoa, että lämpöä riitti edes koko elokuun ja nyt vähän syyskuussakin. Kesäloma oli muuten hieno, mutta kelit olivat aivan hanurista.<br />
<br />
Pian koittaa monia merkittäviä vuosipäiviä. Tänään 11.9. on hääpäivä, järjestyksessään 11. Sunnuntaina tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloitin ratsastuksen vuosikymmenten tauon jälkeen yhdessä Mia-Marin kanssa. 8.11. putosin pahasti suoraan päälleni Albin selästä. Lievä aivotärähdys ja koko selkä kramppiin pariksi päiväksi. Ja pelko. <br />
<br />
Ja 9.11. on vuosi siitä, kun isä joutui sairaalaan ja kuoli 2,5 viikkoa myöhemmin 27.11. akuuttiin leukemiaan. Sen pituinen se.<br />
<br />
Viikko sitten sirottelin isän tuhkat mereen. Case closed siltä osin, mutta surutyö ja uuteen arkeen totuttautuminen tuskin loppuu koskaan. Myös äidin menetys v. 2008 nousi jälleen pintaan isän poismenon myötä. <br />
<br />
Alkuvuosi meni kuin sumussa ja suorittamisessa. En elänyt enkä surrut,
toimin kuin robotti, jotta saisin asiat kuntoon ja jotenkin hoidettua.
Jotenkin aina sisimmässäni tiesin, että isä lähtisi juuri tolla tavalla:
nopeasti, rytinällä, ilman puhettakaan kuolemasta tai kuolemisesta. <br />
<br />
Perunkirjoituksen jälkeen juutuin kolmen a:n luokkaan: alavire, alakulo, alisuorittaminen. Toisinaan nauroin, vaikka ei yhtään naurattanut. Toisinaan itkin niin, etten seuraavana päivänä voinut lähteä ovesta ulos turvonneiden silmien takia. Liikunta väheni, motivaatio suli. <br />
<br />
Nyt kaikki on jo paremmin, tai ainakin tuntuu siltä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen pysähtynyt kuuntelemaan vain ja ainoastaan itseäni. Olen saanut paljon tukea, neuvoja ja ratkaisuehdotuksia. Niistä olen jauhanut itselleni sopivan ratkaisun. Minun tapani toimia.<br />
<br />
Olen iloinen, että helvetillisestä pelostani huolimatta ostin Friskalan ratsutallin alkeiskurssin, vaikken sitä edes aikonut ostaa. Se oli todellinen vahinko-ostos. Sisukkaasti silti joka kerta tallille raahauduin, harjasin, satuloin ja suitsin Gastonin tärisevin käsin lähes paskat housussa. Joka kerta nousin satulaan ja joka kerta olen siellä pysynyt. Kerran vahingossa laukannut, sen jälkeen joka tuntia ravia hioen.<br />
<br />
Olen voittanut pelkoni eikä se niin pahalta ole tuntunut. Kenties olen vahvistunut ihmisenä. Muuttunut ainakin olen, se on selvää. Eikä se tähän lopu.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/13588347306488439572noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-34911004499597953832014-08-02T12:22:00.000+03:002016-10-12T11:17:49.286+03:00Kesäloma lusittu - mitä opin siitä?<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
On lauantai 2.8., kun kirjoitan tätä. Heräsin ensimmäistä kertaa kuuden jälkeen, mutta en halunnut vielä nousta. Luin kirjaa ja seuraavaksi avasinkin silmäni 11:25. Pääasia, että sain nukuttua kunnolla toisen yön putkeen. Viime viikkojen kuumuus on kieltämättä verottanut unia. Maanantaina kello kuitenkin pärähtää taas 05:30, treeniaamuina vielä aiemmin. Siinä sitä taas saa reaaliteetit haltuun, kun maanantaina keittelee puuroa itselleen ja tekee pari leipää. Mutta mitäs niistä, arki on vielä 1,5 päivän päässä. Vielä ehdin nauttia kiiretttömyydestä täysin rinnoin.<br />
<br />
En muista, milloin olisin viettänyt näin rentouttavaa kesälomaa. Juhannuksen jälkeisen viikon olin vatsa kipeänä. Epäilen sen johtuvan liiallisesta syömisestä ja myös juomisesta normaaliin arkeen nähden. Olo hellitti pikkuhiljaa, mutta väsynyt kyllä olin. En ole vuosiin nukkunut puoleen päivään, ei ole ollenkaan tapaistani. Yleensähän olen se maailman ärsyttävin aamukukkuja, joka olettaa kaikilla muillakin olevan nälkä kuuden aikaan aamulla ja olevan samassa vireystilassa kuin itsekin. En kuitenkaan siitä huolestunut, koin väsymyksen olevan ihan luonnollista rankan työvuoden jälkeen. Sillä sitä se oli.<br />
<br />
Varsinaisesti kesälomani on onnistunut, koska <br />
<ul style="text-align: left;">
<li>se oli minulle sopivan pitkä, 6 vkoa. En ole ajatellut töitä, unohtanut lähes salasanatkin.</li>
<li>olen hyvässä ja pahassa unohtanut kaikki normaaliarkeeni kuuluvat rutiinit ja "säännöt".</li>
<li>olen saanut tehdä kaikkea, mitä olen halunnut. Suurin kiitos kuuluu Rikulle, joka toivottavasti on myös itse ehtinyt nauttia kesästä. Yrittäjällä se ei aina ole niin helppoa, on oltava aina saatavilla.</li>
<li>olen pohdiskellut kaikenlaisia asioita, mutta en otsa rypyssä. Hassua, miten kaikki alkaa loksahtaa paikalleen, kun antaa piutpaut kaikelle.</li>
<li>olen nauttinut yksinäisyydestä. Niin sosiaalinen eläin kuin normaalisti olenkin, olen pitänyt myös osittaista some-lomaa, mitä nyt päivittänyt joitakin kuvia Instagrammiin keikoilta ja matkoiltani. </li>
</ul>
<br />
Kiitän kaikkia lomaani tavalla tai toisella osallistuneita. <br />
Ja jos joku nyt vielä jaksaa lukea, alla vähän selostusta eri tapahtumista lomani aikana. <br />
<br />
<h4 style="text-align: left;">
Ruisrock 2014 </h4>
Oma kesäni alkoi virallisesti Ruisrockista, jossa olin siis hieman töissä. Silloin alkoivat myös nämä ihana helteet.<br />
Ruisrockissa hommani oli olla LähiTapiola Varsinais-Suomen silmät festareilla ja taltioida tunnelmia ja tapahtumia alueelta, varsinkin LähiTapiolan pisteeltä. Homma meni mielestäni hyvin ja pystyin nauttimaan ohessa myös musiikista täysillä. Entisaikojen Ruisrockiin nykyisessä on se ero, että ennen mentiin rantalavan eteen piknikpeiton kanssa ja pysyttiin siinä koko päivä. Nyt täytyy vaeltaa lavojen väliä, mikäli haluaa nähdä kaikki haluamansa bändit. Olisi pitänyt olla askelmittari mukana, sillä kolmen päivän aikana tuli kyllä talsittua melkoisesti. Siitä huolimatta vuosien jälkeen hieno kokemus ja taisi tulla yleisöennätyskin: 93 000 kävijää kolmen päivän aikana. Omat musiikilliset kokokohtani olivat kovassa vedossa ollut Popeda, ekaa kertaa livenä näkemäni tyylikäs Haloo Helsinki sekä sunnuntain Suede. Jussi69:n, Alexi Laihon, Olli Hermannin ja Archie Cruzin The Local Band oli musiikillisesti hieno matka hevimusiikin historiaan. Visuaalisesti.... No, arvannette ne sixpackit....:-)!<br />
<br />
<h4 style="text-align: left;">
Tour de Åland</h4>
Kun Ruisrock loppui sunnuntaina, olin tiistaiaamuna Amorellan kyydissä kohti Maarianhaminaa fillarini ja olkihattuni kanssa, nyt jo 8. kertaa. Mökille olisi linnuntietä ollut matkaa todella vähän, mutta Maarianhaminasta sinne tuli polkemista reilut 33 km. Loppupätkä oli haastavaa, löysän soran päällystämää hiekkatietä, joka alkoi paikka paikoin "viedä" fillaria. Riku tuli omalla autollaan mökille torstaina, ja lähdimme yhdessä pois sunnuntaina. Vajaan viikon aikana tuli fillaroitua melkoisesti viime vuoteen nähden. Lauantaina vaihdoimme vielä mökkiä, Pekka ja minä polkien, Nina ja Riku autoillen.<br />
Mukava reissu, mutta ensi vuodesta päätin, että haluan taas käydä jollain pikkusaarella ensin, joko yksin tai muiden kanssa. Ne kun ovat siellä todella viehättäviä, täysin erilaisia kuin pääsaari.<br />
<br />
<h4 style="text-align: left;">
Rockoff 2014</h4>
Oltuani kotona kolme päivää olin seuraavana torstaina jälleen matkalla Maarianhaminaan. Taas söin saman katkarapuleivän kuin edelliselläkin reissulla ja ihan yhtä hyvää oli. Majoituin Cikadaan, kuten lukemattomat kerrat aiemminkin. Edellisviikon tapaan huomasin, että saarella ei aiempien vuosien tapaan ollut yhtä paljon lapsiperheitä. Uskon syyn olevan kylmässä alkukesässä - on sitten otettu joku äkkilähtö lämpimään, mikä on saatu. En ihmettele, kyllä siinä juhannuksen jälkeen alkoi omakin usko parempiin keleihin horjua...<br />
Mutta tämän vierailuni syy oli tietysti - yllätys, yllätys - Mustasch, joka heitti kesän toisen Suomen keikkansa Rockoff-tapahtumassa. Happening alkoi perjantaina, mutta varoiksi menin paikalle jo torstaina. Instagramista näin, että majoittuivat Hotel Savoyssä. Damn, minulla siis täysin väärä hotellivalinta!<br />
<br />
M. oli siis perjantain pääesiintyjä. Lämppärinä toimi tänä keväänä Ruotsin Melodifestivaletissa hyvin pärjännyt Alcazar. Ja täytyy taas sanoa, että kyllä noi länsinaapurit ton musahomman osaavat! Bändi soitti virheettömästi letkeää soul-funk-discoa, joka sai omat polvenikin hytkymään. Lavan edessä oli koko lavan levyinen ja arviolta 4-5 metriä syvä aidoilla erotettu osa, jonka tarkoitusta ensin ihmettelin - se kun oli edellä mainitun lämppärin aikana täynnä lapsiperheitä. Hetken mietin yhtälöä lapset vs. Mustasch enkä ihan heti nähnyt yhtymäkohtia siihen. Hetkeä myöhemmin huomasin alueen reunassa kyltin, jossa sen kerrottiin olevan alcoholfritt område. Ja sehän sopi minulle kuin nenä päähän!<br />
<br />
En ole aikoihin nauttinut niin paljon Mustaschin - tai minkään muunkaan suosikkibändini esityksestä! Aivan eturivissä, mutta ilman tönimisen häivää tai pelkoa siitä, että joku kaataa täyden tuopin niskaan! Aivan loistava järjestely! Herääkin kysymys miksi näin ei ole mantereen festareilla? En ole ainakaan nähnyt. <br />
<br />
Tuolta reissulta palatessani olikin hetki hiljaiseloa, mitä nyt käytiin mökillä pyörähtämässä. Ja sitten alkoikin Down by the Laituri: ensin perjantaina tukalassa helteessä Ninan kanssa, sitten lauantaina lähes yhtä tukalassa helteessä Hannelen kanssa. Sunnuntaina olin aivan kuollut, luin dekkaria (tukalassa helteessä) omalla nurmikolla ja myöhemmin riipputuolissa. Maanantaina spurttasin Helsinkiin Reijan vieraaksi. Lähdettiin saman tien rannalle ja kaupan kautta kämpille. Reijan kämppä oli niin kuuma, että oli pakko käydä suihkussa monta kertaa päivässä ja olla sisällä niin vähän kuin mahdollista.<br />
<br />
Tiistaina mentiin Ateneumiin Tove 100 -vuotisnäyttelyyn. Se oli hieno ja todella laaja! En esimerkiksi ole tiennyt hänen propaganda-kuvistaan ruotsalaisen Gram-lehden kansissa toisen maailmansodan aikaan. Muumeja oli tietysti vaikka muille jakaa, mutta herätti suuren kiinnostuksen ko. henkilöä kohtaan. Tuula Karjalaisen kirjoittama elämänkerta on nyt yksinkertaisesti pakko lukea.<br />
<br />
Hesasta palattuani olen käynyt kampaajalla ja viettänyt aikaa rannalla. Vielä on jäljellä orapihlaja-aidan leikkuuta yhdessä Rikun kanssa, mutta osa jää väistämättä alkuviikkoon - kaikki ei mahdu peräkärryyn ja sen voi tyhjentää vasta maanantaina. Arkena.<br />
<br />
Arki. Mikä sana! Mutta se tuo taas elämääni sen, mitä myös kaipaan - rutiineja, aikatauluja, säännöllisyyttä. Kaipaan myös työkavereita, on kiva kuulla, mitä he ovat lomillaan tehneet.<br />
<br />
Nyt lähden pyykkejä ripustamaan. Katsotaan, mitä mieltä olen arjesta jahka syksy etenee. <br />
<br />
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/13588347306488439572noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-44293984404406910682014-07-05T10:09:00.003+03:002014-07-05T10:09:31.903+03:00Ruisrock 2014, kävijän opas<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
On lauantaiaamu 5.7.2014. Eilen olin Ruisrockissa VIP-vieraana, kiitos LähiTapiola Varsinais-Suomen, jonka fb-kilpailun voitin juuri ennen juhannusta. Edessä on vielä kaksi toivottavasti hikistä päivää. Tehtävänä on raportoida ja välittää kuvia kesäisen festarin meiningistä. Kunnialla selvisin ekasta päivästä, vaikkakin yhteydet temppuilivat. Päivä oli loppuunmyyty, kiitos ilmeisesti David Guettan (FRA). </div>
<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
En odota tästä lauantaista yhtään vähempilukuista, joten listaan tässä tärkeimmät huomiot festarikansalle:</div>
<ol>
<li><b>Pakkaa mukaan kärsivällisyyttä. </b>Me suomalaiset osaamme tehdä jonoja sielläkin, missä se on tarpeetonta. Festareilla ihmiset ovat pääasiallisesti hyvällä tuulella ja humalassa, ellei nyt joku ole flirttaillut juuri omalle tyttö-/poikaystävälle. Jos näin on, ratkaiskaa asia esim. sumopainiringeissä. SAatte pehmustetun puvun ja kypärän - ei aiheuta vahinkoa, mutta purkaa taatusti aggressiota. </li>
<li><b>Ota mukaan tyhjiä vesipulloja ja täytä ne heti perille päästyäsi. </b>Viittaan edellämainittuun jonottamiseen.Vesi on myös viisasten juoma. </li>
<li><b>Lataa ilmainen applikaatio puhelimeesi.</b> Voit merkitä siellä suosikkibändisi ja saat itsellesi muistutuksen ko. bändin aloittamisesta n. 15 minuuttia ennen. Appsissa on myös hyvä kartta laajasta festarialueesta. </li>
<li><b>Syö ja juo muutakin kuin alkoholia</b>. Varsinkin la ja su ovat pitkiä päiviä, ja saattaa iskeä "vauhtisokeus". Ruisrock-alue on laaja ja tarjolla on monenmoista purtavaa karkista a la carte -tyyppiseen ruokailuun. Mutta ennakoi myös nälkäsi - saatat taas joutua jonottamaan.</li>
<li><b>Festarialue on iso</b>. VAraa siis jalkaasi mukavat kengät, kenties myös vaihtokengät. Kadehtien katsoin eilen ladyja, jotka korkkareissaan uhmasivat upottavaa hiekkaa ja nurmea. Itse suosin tennareita.</li>
<li><b>Ota mukaan lämmintä vaatetta.</b> Illat ovat edelleen viileitä, eikä aurinko illalla paista muualla kuin Niittylava-aukiolla. Sääliksi kävi kaikkia nuoria mikroshorteissa ja minitopeissa hampaitaan kalistelevia neitosia, kun edes sopivia lämmittäjäehdokkaita ei ollut tarjolla.</li>
<li><b>Käytä päähinettä. </b>Kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta on vaara saada auringonpistos tai tulla muuten vain huonovointiseksi. Tähän kohtaan myös muistutus aurinkovoiteesta. </li>
<li><b>Jalkapallo ei ole oikea syy jättää tulematta Ruisrockiin.</b> Iso screeni Niemennokassa penkkeineen on oiva paikka jännittää oman joukkueen kohtaloa.</li>
<li><b>Älä roskaa!</b> Festarilla on käynnissä kampanja, jossa kaikista juomista on maksettava pantti. Tyhjät hylsyt palauttava saa joko rahaa tai sipsejä. Suosittelen! Ja roskiksia on paljon, joten vie omat roskasi niihin! Luonto kiittää. </li>
<li><b>Julkkikset.</b> Ruisrock on Suomen vanhin ja varmasti myös kuuluisin festari, joka kerää kaikki julkkikset, poliitikot ja wannabe-julkkikset paikan päälle. Älä tuijota. Kysy kohteliaasti, saatko ottaa selfien ja muista kysyä myös, saako sen julkaista somessa. Suurin osa suhtautuu positiivisesti, mutta älä silti tyrkytä itseäsi. Tuskin itsekään haluaisit, että joku olisi koko ajan repimässä hihasta. </li>
</ol>
<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tässä mietteitäni festarista selviämiseen. Toivotan kaikille lukijoille mahtavaa Ruisrockia! Oikealla asenteella ja hyvällä mielellä kaikilla on kivaa ja musiikista on lupa ja jopa velvollisuus nauttia. Rock, rock!</div>
<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
</div>
<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
</div>
<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br /></div>
Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-82039439420852479802014-04-09T13:44:00.000+03:002014-04-09T13:44:02.257+03:00Kuppi nurin, ainakin melkein<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kuukausi sitten olin ollut lomalla kaksi päivää. Siitä on jo niin kauan. Tämän kevään muistan vastoinkäymisistä ja totaalisesta väsymisestä. En tiedä, kuinka huolissaan sitä pitäis itsestään jo nyt olla. Työkaveri sanoi pari viikkoa sitten, että huolestuttavalta näyttää. Oli valvonut yhden aamuyön miettiessään mitä mun kanssa pitäis ruveta tekemään. <br />
<br />
Niinpä, mitähän. Tänä keväänä on kaikki mennyt päin sitä yhtä kuuluisaa paikkaa. Higlighteja on Mustaschin keikat (3 kpl) ja Åren loma. Sauvakävelyreissut Mia-Marin kanssa, hetket muidenkin ystävien seurassa ja tietty kotona. Mutta muuten.... muuten.<br />
<br />
Se pt-koulutus esimerkiksi. Meni perseelleen, koska kattoyritys olikin filunki. Ainoa lohtu on, että ostin sen Grouponin kautta. Näin saan rahat täysimääräisenä takaisin. Kiitos, 1100 € on iso raha. Mutta sen myötä romuttui taas muutama haave. Tai kuva niistä. <br />
<br />
Olen ollut niin saamaton, että oikein hirvittää. Kotona kuljen ympäriinsä ja huomaan kaikki epäkohdat. Ajattelen kaikkea konditionaalissa. Pitäisi, kuuluisi, tarvitsisi, olisi pakko. <br />
<br />
En ole jaksanut liikkua liikunnan ilosta, olen pakottanut itseäni. Olen taas lihonut, tietenkin. Toiset voi syödä vaikka hevosen ja maata sohvalla viikkokausia ilman, että kukaan huomaa. Toista se on tällaisen taatelintallaajan elämä. Olen yrittänyt, huom. yrittänyt, ajatella positiivisia asioita, mutta niin nämä työpaikan olot ja murheet painavat hartiat kasaan ja mielen matalaksi, etten vaan voi sille mitään. <br />
<br />
Pitäisi (taas konditionaali!) ajatella positiivisesti ja unohtaa. Niin pitäisi. Mutta jos on tällainen ihminen, että elää tunteella ja vereslihalla koko elämänsä, niin voin kertoa, että helppoa se ei ole. <br />
<br />
Pitäisi mennä ulos ja päästä aurinko sisälle asti. Katsoa ympärilleen, kuunnella lintujen laulua, haistaa mullan tuoksu. Ja muistaa omat unelmat, yrittää elää niiden mukaan. Mutta viikonloputkin on niin lyhyitä, just, kun se alkaa - minun oma aikani - se onkin jo ohi ja taas juostaan kieli vyön alla arjen oravanpyörässä.<br />
<br />
Olen tosi väsynyt. Voisin pitää ihan vaan sellasen uniloman, jolloin saisi nukkua ilman huonoa omaatuntoa mistään. Onneksi nukkuminen on ainoa asia, johon nämä murheet ja paineet eivät ole vaikuttaneet tälläkään kertaa. Nukun kuin tukki, vaikkakin unet ovat välillä hämäriä. Viime yönäkin, olin muka synnyttänyt, mutta en ollut nähnyt vauvaani kertaakaan. Sitten olinkin leipomossa äidin kanssa ostamassa vauvakakkua töihin. Ainoa positiivinen asia viime yön unessa oli just tuo vauva. Se kuvastaa jonkun uuden syntymää. Se voi olla ajatus tai joku konkreettinen asia, mutta ainakin viime yön uni antoi minulle <em>toivoa</em>. <br />
<br />
Jokainen on oman onnensa seppä, se koskee myös minua. Kunhan vain osaisin elää tässä hetkessä onnellisena siitä, että kaikki neljä raajaani toimii, päässäkin on välillä ihan hyviä ajatuksia ja minulla on elämässäni paljon, mistä olla iloinen ja kiitollinen. Tekosyyt on käytetty loppuun. <br />
<br />
Valitusvirsi vuodatettu. Kiitos. </div>
Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-48609575342530963322014-02-26T21:01:00.002+02:002014-02-26T21:22:45.728+02:00Lomaa odotellessa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<i><b>I have a dream.</b></i> Noin totesi jo Martin Luther King aikoinaan.<br />
Minulla on niitä useitakin, mutta päällimmäisenä siintää unelma tulevasta kesästä. Olen nimittäin aloittanut perinteisen, jo 8. perättäisen Ahvenanmaan fillarireissun suunnittelemisen. Ja kaikki lomat tulee nyt tarpeeseen, töissä on aika rankkaa ja voimat (mitkä voimat?) on ihan loppu. Battery empty!<br />
<br />
Ennen kesää käyn kuitenkin Åressakin lomailesssa aika pian eli viikolla 11. Taidan olla perinteiden vanki, sillä samaisessa paikassa olen ollut jo kolme kertaa peräkkäin - ja myös samassa mökissä. Mutta mikäs siinä, kun on hyväksi havaittu paikka: loistavat rinteet ja mökki paikalla, johon voi laskea ja josta voi laskea suoraan hissille. Me like!<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQSvB4LYW1ID2iN1768K4v3sfl161KgVeKs6gktLALY1av9vbBK4vzkxwaOG6YCbW6h1ZsYTMkn_yK5NQ6aYzKlgserHo4e5KABpY1yigHENUeDQ_fXIncyBef3ziRwSV5RfqexOf4-Cmq/s1600/Blogiin.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQSvB4LYW1ID2iN1768K4v3sfl161KgVeKs6gktLALY1av9vbBK4vzkxwaOG6YCbW6h1ZsYTMkn_yK5NQ6aYzKlgserHo4e5KABpY1yigHENUeDQ_fXIncyBef3ziRwSV5RfqexOf4-Cmq/s1600/Blogiin.jpg" height="302" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bad Gastein 2006</td></tr>
</tbody></table>
Åreen lähtee Rikun lisäksi mukaan Mia-Mari ja Pasi. Aikoinaan tämä oma lasketteluharrastus alkoi vuonna 2001 vai olisko ollut 2002... Mutta kuitenkin edellisjuhannuksena kaikki kolme yllyttivät minua ko. puuhaan. Olin erittäin altis houkutukselle, sillä olin pikkasen humalassa. Olin pitänyt laskettelua elitistisenä touhuna, joka oli vain juppien harrastus. Aina olen kuitenkin vauhdista pitänyt, joten aika lailla jo toisen Levillä vietetyn viikon jälkeen olin sitä mieltä, että tää on niin mun laji! Kaksi kertaa käynyt Alpeillakin: helmikuussa 2006 vietin 40-vuotissynttäreitäni Bad Gasteinissa suuri joukko ystäviä mukanani - <b>hieno viikko kaiken kaikkiaan!</b> Ikimuistoisia hetkiä, mm. käynti paikallisella lääkärillä puhumaan kykenemättömän Mia-Marin kanssa tai Mia-Marin tokaisu moottorikelkkakuskille "To the restaurant" - matkaa oli noin 100 metriä, mutta ylämäkeä ja mimmi jo ihan poikki. Reissusta riittää juttua edelleen!<br />
<br />
Vuonna 2008 lähdimme viikko äidin hautajaisten jälkeen Rikun kanssa kahdestaan Flachauhun. Hieno loma sekin, vaikka meni osittain myös parkumiseksi ja punaviinin kittaamiseksi. Paikka oli kuitenkin ihana pieni kylä, jossa navetan kyltissä luki "milchautomat". Sinne paikalliset meni omien pääläreiden kanssa itse lypsämään. Ihanaa touhua! Oli siellä kyllä tiukempaakin juotavaa saatavana...<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjOqfAaU-a7LyJyN3DBl3GavHgebKG48qGX40xCrmGjbUWPI762nIzL5T4pwjK_R8-hgklz0KRTSTrAN5pNazcJmE-aa8tlYRImIpSc-yiHBaJW8rWgdMncp7AsSps7Fmghp60w-Fy1dYj/s1600/blogiin.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjOqfAaU-a7LyJyN3DBl3GavHgebKG48qGX40xCrmGjbUWPI762nIzL5T4pwjK_R8-hgklz0KRTSTrAN5pNazcJmE-aa8tlYRImIpSc-yiHBaJW8rWgdMncp7AsSps7Fmghp60w-Fy1dYj/s1600/blogiin.jpg" height="162" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Flachau 2008</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Viime vuonna Åressa oli hienot kelit! Nyt siellä on lunta vain 45 cm, joka hiukan huolestuttaa. Taitaa olla samanlainen talvi laaksossa kuin täälläkin, eli ainakaan ihan tolkuttomasti ei tartte vaatteita ottaa mukaan. En ole vielä fyysisesti pakannut, henkisesti kyllä. Aika vähällä siellä toimeen tulee, koska yleensä rinteestä tullessa on saunan ja ruuan ja parin punkkulasin jälkeen niin töttöröö, ettei jaksa ainakaan mihinkään ihmisten ilmoille lähteä. Näin on ainakin aiemmin ollut, mitä nyt Pasi on välillä halunnut vielä hieman jaloitella (!!) tai jos on käyty shoppailemassa.<br />
<br />
Viime vuonna ja myös tänä vuonna minua kuitenkin hemmoteltiin Mustaschin taholta: sama viikko, sama paikka tänäkin vuonna! Voi minua onnentyttöä! Se onkin sitten kolmas kerta 1,5 kuukauden sisällä, kun osallistun bändin keikalle. Voiko joku anoa mulle jotain Mustasch-mitalia ja -arvonimeä?<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Kokemus tuo varmuutta</h3>
<br />
Mutta eihän mun pitänyt ollenkaan tosta talvilomasta kertoa vaan kesälomasta tai sen osasta. Siitä, miten vietän taas about viikon fillarilla Ahvenanmaalla viilettäen.<br />
<br />
Ensimmäisen fillariretken toteutimme Ninan ja Pekan kanssa vuonna 2007. En muista, miten hommassa päästiin alkuun, mutta se oli ollut haaveeni tosi pitkään. Jossain yhteydessä avasin suuni oikeassa kohdassa ja Lehtiset innostuivat välittömästi. Varsinkin Pekka oli pyöräillyt työmatkoja ko. aikaan jo pitkään ja alle oli molemmille hankittu kunnon cykkelit. Ja jo ensimmäisen reissun jälkeen oli selvää, että Pekka on isoveli, jota minulla ei ole. Samanlainen huumorin- ja tilanteen taju. Nina oli välillä helisemässä meidän Velipuolikuu-imitaatioiden kanssa. <br />
<br />
Ensimmäisen reissumme teimme elokuun puolessä välissä. Mentiin Viikkarilla perjantaina ja palattiin maanantaina. Päivisin oli vielä melko lämmin, yöt tietty jo kosteita ja viileitä. Siltäkin reissulta on kovalevy täynnä muistoja! Olimme niin kokemattomia, ja vaikka kaikki liikunnallisia ihmisiä olemmekin, emme ollenkaan tajunneet <b>a)</b> mitä oikeasti tarkoittaa, kun polkee yhtä soittoa - pari pissataukoa lukuunottamatta - 45 km ja <b>b) </b>miten paljon meidän olisi pitänyt tankata koko ajan. Lisäksi paluumatka keski-Ahvenanmaalta Maarianhaminaan osui sunnuntaille, ja koska kesäsesonki oli ohi, oli kaupat kiinni. Emme saaneet edes vettä mistään! Emme myöskään koskaan aikaisemmin olleet kokeneet, miten kipeetä on
istua fillarin satulaan, kun edellisenä päivänä on polkenut tuon 45
km.... Ai kamala, jokainen pomppu oli painajainen!<br />
<br />
Tuolloin hoidimme matkavaraukset muistaakseni Viking Linen kautta ja kaikki meni ihan ok, kunnes saavuimme Pensionat Solhemiin Maarianhamista hiukan etelään! Niin homeisessa luukussa en ole eläissäni ollut, mutta silloinkin olimme niin väsyneitä, että suihkussa käytyämme ja parit oluet napanneena nukuimme kuin tukit - siitäkin huolimatta, että Lehtisten huoneeseen oli varmasti joku edellinen asiakas oksentanut. Karmee käry!<br />
<br />
Sittemmin olemme itsenäistyneet ja viisastuneet. Hoidamme itse varaukset suoraan mökkivuokraajilta tai leirintäalueilta ja homma pelittää. Ahvenanmaalla on aina hyvää ruokaa, hyvää palvelua ja Solhemia lukuunottamatta kaikki majoituspaikat ovat olleet juuri tarkoituksensa ajavia tuollaisiin reissuihin. En tiedä, johtuuko esim. tuo hyvä palvelu ruotsalaisista, jotka käsittääkseni ovat aika vaativia asiakkaita. Mutta en ole ikinä pettynyt esim. ruokiin ravintoloissa. Olen tainnut olla todella nälkäinen... :-)<br />
<br />
Lehtiset saivat Niklas-pojan 03/2011, joten se kesä jäi heiltä väliin, mutta muuten olemme siis reissanneet kimpassa nyt kuutena kesänä. Ja Niklaskin on päässyt jo oolannin makuun. Lehtiset olivat selailleet joitakin viikkoja sitten Ålandsresorin esitettä ja näyttäneet sitä myös Niklakselle. Poika oli hetken miettimisen jälkeen kysynyt "Missä Taru?". Fillarikamu-Taru. Ja mun seurassa myös usein syödään. Lapsiparka on leimautunut...<br />
<br />
Viime vuonna Lehtiset vuokrasivat mökin viikoksi, koska se on lapsen kannalta helpompaa - ei tartte joka aamu kerätä kamoja kasaan ja taas seuraavassa paikassa purkaa. Itse vietin neljä päivää ko. mökissä siirryttyäni sinne Kökarissa viettämäni kahden yön jälkeen ja kivaa oli. Taloa vuokraava pariskunta oli tosi mukava: auttavaisia, mutta pysyivät taustalla vaikka asuivat samassa pihapiirissä. Mutta kun esim. pesukone ei toiminut, toi isäntä seuraavana päivänä uuden tilalle. Emäntä lainasi pyykkinaruaan ja -poikiaan. Eikä ollut mitään ongelmaa. SAmassa pihapiirissä pitivät lähdettyäni yhtenä iltana pubia ja toisena kirpparia. Pihalla oli kanoja, possuja ison sireenipensaan varjossa ja pari kissaa. Ja naapurilaitumella möllötti kaksi hevosta. Siellä vaan on just tommosta. Ihana saari, aivan ihana! Ja vielä riittää koluttavaa!<br />
<br />
Mutta jos oma haaveesi on ollut fillarointi Ahvenanmaalla niin otapa yhteyttä. Mulla on roppakaupalla hyviä <br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSBfk4mIYzuwDDlD7FzHZlaUrbSob8y6Kjj45ihywEORG_doJvT4fMN__3C9X9TGcqtSwkB_rAC0uTAcVJSFnLgDPSZxjHJGEwHuPp1xsaNqEF-sj1gcoZKyhEXMgpdiGasDrsiV0-hoc2/s1600/blogiin.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSBfk4mIYzuwDDlD7FzHZlaUrbSob8y6Kjj45ihywEORG_doJvT4fMN__3C9X9TGcqtSwkB_rAC0uTAcVJSFnLgDPSZxjHJGEwHuPp1xsaNqEF-sj1gcoZKyhEXMgpdiGasDrsiV0-hoc2/s1600/blogiin.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäiseltä reissulta v. 2007.</td></tr>
</tbody></table>
neuvoja ja vinkkejä mm. majapaikkoihin ja matkanjärjestäjiin. Mm. Saaritours/Dafna Seela-Huhtamäki on hyvä valinta ekakertalaiselle. Ja kannattaa muistaa, että mikäli lähtee reissuun Korppoon Galtbystä tai Kustavin Vuosnaisista, ei fillareille tarvitse varata paikkaa lautoilta. Ja suosittelen molempia reittejä lämpimästi! Viikkari on helppo, mutta kun pyöräilee auringonpaisteessa lähes vesirajassa sinisen ja yllättän kirkkaan meren vieressä, kokee jotain ainutkertaista. Ei tunnu kilometrit, ei tuuli. Ne näkymät on syytä tallentaa verkkokalvolle talvea varten. Jostain syystä minulle on kuitenkin jo nyt iskenyt vajaus...<br />
<br />
Sinne siis tänä kesänä taas! Nyt pitää jatkaa suunnittelua ja mökkien vertailua... </div>
Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-91011389952071276942014-02-14T22:11:00.002+02:002014-02-17T15:17:51.214+02:00Ystävyydestä ystävänpäivänä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
Tulin alas takkatuleen loisteeseen kirjoittamaan. Siitäkin
huolimatta, että töllöstä tulee Suomen lätkäpeli Norjaa vastaan. On siis
ölymppialaiset niitä sen enempää pilkkaamatta. Kirjoitan mietteitäni ystävyydestä ja itsestäni sen
suhteen. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sain tänään pienen testin tuloksena pienen analyysin
itsestäni. Ei siinä mitään kummallista ollut, aina olen tiennyt olevani
tällainen. Tai no, nuorempana ihmettelin usein, miksi en voi olla ja ajatella
kuten muut. Vanhempana mietin, miksi en nuorempana uskaltanut olla enemmän
sellainen kuin nyt olen - ties missä olisin nyt! Mutta se siitä taaksepäin
katsomisesta.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
En ole helppo ihminen. Olen kulmikas, mutta kulmiani ei saa
oikoa. Olen vaikea, mutta en halua olla helppokaan tai mitäänsanomaton. Elä
tässä nyt sitte - ja vielä mun kanssa! Silti tunnen, että ympärilläni on
ihmisiä, jotka miedoimmasta päästä tykkäävät minusta ja toisessa päässä
palavasti rakastavat. Miten onnekas olenkaan!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vieraiden edessä osaan tavallisesti käyttäytyä, silloinkin
kun olen väsynyt ja vittuuntunut. Tai kun olen vihainen. Minusta tosin näkee
sen, jos en erityisemmin jostakusta henkilöstä pidä enkä yksinkertaisesti voi
sille mitään. En vain osaa teeskennellä, ainakaan enää tässä iässä. Toisinaan
piirre harmittaa minua, toisinaan kiitän itseäni siitä. Mä oon mikä oon ja
muuksi en muutu. Piste. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta ystävien ja rakkaiden seurassa miekin saan romahtaa.
Saan käyttäytyä typerästi, saan olla moukka, saan avata sanaisen arkkuni ja
saan tehdä virhearviointeja, kuten me ystäväpiirissä niitä nimitämme. Ja saan
anteeksi, jos vain pyydän. Olen tervetullut uudelleen. Minut halutaan mukaan. Makes
a girl think, eih?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ylen Aamu-tv:ssä oli tänään haastateltavana Kumman kaa
-komediasarjan päänäyttelijät, joiden nimiä en valitettavasti muista. Loput heidän
seikkailuistaan julkaistaan sarjakuvakirjana. Kun toimittaja kysyi, mikä on
näin pitkäikäisen sarjan menestyksen salaisuus, vaalea näyttelijä vastasi
siihen kaiken pohjalla olevan ystävyyden. Ei seksuaalisen, vaan hyvin lojaalin
ystävyyden. Eipä ole minulla siihen lisäämistä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<h3 class="MsoNormal" style="text-align: left;">
Avoimuus - aina se ei kannata </h3>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Olen luonteeltani hyvin avoin. Nuorempana vielä avoimempi,
kerroin tuntemattomillekin aivan kaiken itsestäni, jos joku vain halusi
kuunnella. Kaikki kipeätkin asiat. Suussani ei ollut suodatinta. Vanhemmiten
sekin on löytynyt ja tietty varovaisuus. Mutta sisimmässään Taru edelleen
huutaa kaikki asiat sellaisenaan. Syy on yksinkertaisesti se, että olen aina
uskonut vertaistukeen, jo ennen kuin tiesin mitä se edes tarkoittaa.
Konkreettisimmin tajusin asian mennessäni äidin kuoleman jälkeen sururyhmään.
En pitänyt itseäni toivottomana tapauksena, mutta surullinen toki olin. Ja se
suru vaikutti hassulla tavalla kaikkeen: saatoin itkeä seistessäni
kassajonossa, joka ei ole tapaistani - meikit levii ja joku voi nähdä. Mutta
kaipasinko äitiä juuri sinä hetkenä? En tietenkään, mutta jotain minussa oli
kuollut. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sururyhmässä oli kymmenkunta minulle entuudestaan täysin
tuntematonta naista (huom. naista - eikö meidän miehet tajua mitään?). Osa oli
menettänyt puolisonsa, osa isovanhempansa tai muuten vain läheisen ihmisen. Osa
oli surunsa alkuvaiheessa, eräs nainen ei puolestaan ollut parissa vuodessakaan
päässyt yli äitinsä kuolemasta. Taustalla oli selvästi jotain muutakin. Hän oli
hyvin hauras - mutta myös äärimmäisen yksinäinen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Itseäni kosketti n. 60-70-vuotias rouva, joka oli illalla
mennyt miehensä viereen nukkumaan, mutta heräsi leskenä. Mies oli saanut
sydänkohtauksen nukkuessaan. Mutta jo neljännellä kerralla tämä hurmaava ja
erittäin sosiaalinen rouva hymyili muistellessaan heidän yhteisiä hetkiään. Hän
halusi elää ja mennä eteenpäin. About kuukausi sururyhmän loppumisen jälkeen
törmäsin ko. rouvaan kaupassa. Hän hymyili minulle, juteltiin ja minulle jäi
hyvä mieli. She was a survivor.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta palatakseni yksinäisyyteen. On vaarallista elää
elämäänsä vain tietyssä yhteisössä tai tietyn porukan kanssa/mukana. Koskaan ei
voi tietää, milloin leikkuri leikkaa, ja yhtäkkiä huomaat olevasi täysin yksin.
Sama koskee muiden kautta elämistä. Kenties siksi olen itse "hajauttanut"
ystäväni eri yhteyksiin. Toisten kanssa olen tekemisissä viikottain, toisten
kanssa vain vuosittain. Toiset ystävistäni eivät koskaan tapaa toisiaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Richard Bach sanoo runossaan, että </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
Älä turhaan pelkää eron hetkiä.</div>
<div class="MsoNormal">
Ne ovat tarpeen, jotta sinä ja ystäväsi voitte kohdata
uudelleen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Ja jälleennäkeminen,
<br />
<div class="MsoNormal">
vuosien tai elinaikojen kuluttua, </div>
<div class="MsoNormal">
toteutuu vuorenvarmasti niille, </div>
<div class="MsoNormal">
jotka ovat ystäviä. </div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ja tästä palaan takaisin äitiini. Kuolleista ei saa puhua
pahaa, mutta moitin häntä ihan hiukan. Kaikki rakastivat häntä, jotkut jopa
palvoivat, mutta loppujen lopuksi kukaan ei häntä tuntenut. En minäkään, hänen
ainoa lapsensa. En tiedä, miksi hän "panttasi" itseään minulta tai
miksi hänestä tuli niin pelokas elämässään. Sen tiedän, että itse en halua
samanlaiseksi tulla. Elän täysillä niin kauan kuin annetaan!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Äitini motiiveja tai syitä en enää saa selvitettyä enkä
valettua häneen uskoa tai toivoa, iloa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Voin tehdä sen vain eläville.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b>Hyvää ystävänpäivää!</b></div>
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></div>
Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-30157231486454997612014-02-13T21:57:00.000+02:002014-02-13T22:03:17.952+02:00Nyt tuli reilun 500 km ongelma!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tänään tuli facebookin kautta ensin yksi kiva festarivierailu: Alice in Chains Ilosaarirockiin 13.7.2014. Okei, ihan hyvä bändi, vaikka vissiin puolet alkuperäisjäsenistä on jo kupsahtanut huumeisiin, mutta emmä nyt sentään Turusta Joensuuhun sen takia matkusta.<br />
<br />
Pari tuntia edellisestä ja <a href="http://www.mustasch.net/tour/" target="_blank">Mustasch loi tapahtuman: </a><i><a href="http://www.mustasch.net/tour/" target="_blank">Next summer's only gig in Finland</a> </i>- ja missäpäs muuallakaan kuin juuri Joensuun Ilosaarirockissa 12.7.2014. <b>Ei juma, sinne on päästävä!</b><br />
<br />
Kotiin tultuani google maps auki ja reittiohjeet - Turusta Joensuuhun on 573 km. Arvioitu ajoaika reilut 6 tuntia, junallakin 7 ja puoli tuntia. No, mitä välii - sinne on nyt päästävä.<br />
<br />
Kun Riku tuli kotiin, kerroin pilke silmäkulmassa tästä hänelle, mutta ymmärrän, ettei hän päästä mua sinne yksin. Emmäkään päästäis! Mutta silti, sinne on nyt päästävä.<br />
<br />
Hotellien selailu tuotti vesiperän - joko kyse oli virheestä tai sitten kaikki hotellit on tuohon aikaan jo buukattu täyteen. WTF?! Voiko olla mahdollista? Ei oikein jaksais uskoa, mutta voihan se olla mahdollista, että bändit on jo varanneet varmuuden vuoksi kunnon majoituksen. Ja rahvas saisi nukkua missä nukkuu. Höh!<br />
<br />
Toinen vaihtoehto tietysti on, että tsekkaan äijien keikkakalenterin muiden tapahtumien osalta. Mä en kieltämättä oikein noista festareista innostu, mutta jos ei yksittäisiä klubikeikkoja kerran ole tarjolla niin ei siinä sitten muu auta kun mennä sinne mihin voi.<br />
<br />
Grasu-ryhmään laitoin jo viestin, että uhrautuisko kukaan kanssani Ilosaarirockiin, mutta hiljaista on toistaiseksi. <br />
<br />
Lopetan raporttini tältä erää tähän. Seuraamme tilannetta. Ugh!</div>
Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-75506977280302734182014-02-12T08:18:00.000+02:002014-02-13T22:01:24.720+02:00Mustasch rules!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Takana ihana viikko ja viikonloppu!<br />
<a href="http://www.mustasch.net/" target="_blank">Mustasch</a> ei pettänyt toisellakaan kerralla saman viikon aikana - ihan huippuäijiä ovat ja osaavat julkisuusjutut paremmin kuin hyvin! Niin liekeissä olen vieläkin, ettei mitään määrää! Kato vaikka - pääsin Davidin kainaloon!<br />
<div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFcGADu6zcAxTXlnwonvwc1GXNzC2GNXQqzGHTiUhZHUmqQmXHDnj5DgQrpz1k8eCXvF8sOS-7aHAKDMCwBpIZwgfQOewKWJf5WAvm3xnQu8rOeE4jlEUPTnzAxF2rnYI59blyN-aYflpd/s1600/David_och_jag.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFcGADu6zcAxTXlnwonvwc1GXNzC2GNXQqzGHTiUhZHUmqQmXHDnj5DgQrpz1k8eCXvF8sOS-7aHAKDMCwBpIZwgfQOewKWJf5WAvm3xnQu8rOeE4jlEUPTnzAxF2rnYI59blyN-aYflpd/s1600/David_och_jag.jpg" height="200" width="160" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">David och jag - lycklig!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Uudesta albumista sen verran, että vastoin muiden arvosteluja se on mielestäni erinomainen!!!! Superb! Toki erilainen kuin aiemmat, mutta eikö bändeilläkin ole oikeus kehittyä, muuttua, kokeilla erilaisia soundeja? Soundi on ISO, kuten Ralf aiemmin lupasi. Vähän sellaista 70-luvun meininkiä, mutta sen vuoksihan mä tykkään edelleen esim. Rainbowsta, Whitesnakesta, Black Sabbathista jne. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Eniten itseäni - edelleen - puhuttavat Ralfin lyriikat. Selasin Youtubesta erinäisiä bändin jäsenten antamia kommentteja uudesta levystään. Ralf ei ole juuri muuta kommentoinut kuin että nää on näitä hänen demonejaan. David ja Jejo, joka muuten puhuuu erinomaista englantia, kertoivat, että sanat on ihan Ralfin heiniä. Mitä mainioin purkautumiskeino, varsinkin, kun sanoihin lisää rankat riffit, tiukat bassot, vinkuvat soolot sekä paukkaavat rummut. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Itseäni eniten puhuttelevat sanat on biisissä <b><i>All my life</i></b>. Kuten kirjoitin bändin fb-seinällekin, Ralf osaa sanoa asiat niin hyvin. Tietenkin hän peilaa omia tuntemuksiaan lapsuuden kokemuksistaan (adoptoitu neljävuotiaana) ja peilaa sitä omaan tilanteeseensa. En itsekään ymmärrä, miten joku voi luopua lapsestaan, kun tämä on neljävuotias. Eikö olisi parempi antaa lapsi pois heti syntymän jälkeen. Neljävuotiaalla on kuitenkin jo muistoja ja tunteita. En voi edes kuvitella, vaikkei olekaan omia mukuloita mulla. Jossain haastattelussa Ralf sanoi, että ei voisi ikinä luopua omista tytöistään, joista toinen on nyt neljä (tai siis luultavasti oli viime vuonna, kun sen näin). Ja näitä tunteita Ralf sanoituksissaan käsittelee ja niissä velloo. Vetoo suomalaiseen melankoliaan ilmiselvästi, sillä melkoisia Mustasch-karaokeja olivat molemmat viikon keikat!<br />
<br />
Hesan keikalla keikka alkoi uuden lätyin toistaiseksi ainoalla sinkkulohkaisulla <i><b>Feared and hated</b></i> , mutta sillä erotuksella, että alun intron aikana yleisön ja bändin välissä oli ohut verho, joka lävähti alas mekastuksen alettua. Ai että, kyllä oli sydän melkein kurkussa. Niin älyttömän hienoa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Itselleni keikoilla oli myös yllätyksiä, siis positiivisia sellaisia. Esimerkiksi <i><b>Deep in the woods</b></i> oli sovitettu niin komeasti, että alkuosan jälkeen tullut kitaraosa suorastaan vei jalat alta. <b><i>Double Nature</i></b> sai aikaan suurimmat yhteislaulut, <b><i>Thank you for the demon</i></b> oli positiivinen yllätys verrattuna levyvetoon. Levyllä ei mitenkään erikoiselta ensikuulemalta vaikuttanut <i style="font-weight: bold;">The mauler </i>oli varsinainen testosteronipommi, huhhuh! <i><b>I hate to dance</b></i> on siinä mielessä jännä biisi, että komppi on puhdasta discoa, mutta laulu ja kitarat jotain muuta. Selvää festarikamaa. Itselleni levyn päättävä <b><i>Don't want to be who I am</i></b> tuo mieleen Thomas Ledinin akustiset biisit. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Keikoilla Davidin rooli lead guitaristina korostuu, sillä Ralf luopuu omastaan Thank you for the demonin kohdalla ja keikkuu kuin nuori Mick Jagger ikään loppuiisit läpi. Niihin kuuluu myös tuo I hate to dance, joka on parodia heistä - kukaan kun ei kuulemma osaa tanssia vaan viihtyy mieluummin baaritiskillä :-)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hämmentävintä keikoilla oli Ralfin look: kaikki naamakarvat on ajettu ja päässä on joko peruukki tai lisäkkeet. Sari kertoi, että hänellä on kuulemma joskus nuorena ollut pitkät hiukset ja sitä nyt muistelisi. Hesassa sanoi keikalla, että ekaa kertaa neljääntoista vuoteen "you can see my upper lip, ain't it beautiful". Olihan se, mutta kyllä Davidin siistitty look vetoo jostain syystä enemmän. Sarin poika Jere sanoi, että "äijästä on kadonnut kaikki erotiikka", siis Ralfista. Olen osittain samaa mieltä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Siitä huolimatta odotan innolla seuraavaa keikkaa, joka siis osuu sunnuntailapselle tyypillisesti hiihtolomallani Åressa. Paikka on sama kuin viime vuonna eli Åre Bygget, ihan ok-mesta. Mutta jännää tossa bändissä on se, miten sekaisin noista keikoista menee. Mun keskittymiskyky on ihan nollissa, mutta ajan myötä se kyllä helpottaa...<br />
<br />
Lisätty 12.2.2014: <a href="http://www.mustasch.net/music/Default.asp?r=25&m=a" target="_blank">uuden levyn sanat löytyvät täältä</a>.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tähän alle vielä kaikki me puumanaiset alfauroksen kanssa samassa kuvassa. Kivaa oli. Kiitos, #Mustasch!</div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4cKUtayp619FOM5kPS2PSReju7vkdTDDz6zbK5fnPJyi-Yv_4dgePt3dph1gtqzO-l1ApSY_y79eC1Idk5ewOnB__iymG1H0gzISGAYU9l8JYfc80aMwuUP6u7w6YurUtn9TClvqfZFaY/s640/blogger-image--1024966408.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4cKUtayp619FOM5kPS2PSReju7vkdTDDz6zbK5fnPJyi-Yv_4dgePt3dph1gtqzO-l1ApSY_y79eC1Idk5ewOnB__iymG1H0gzISGAYU9l8JYfc80aMwuUP6u7w6YurUtn9TClvqfZFaY/s640/blogger-image--1024966408.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
</div>
Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-90835980213898402482014-02-07T14:41:00.000+02:002014-02-12T11:28:55.429+02:00Tartun taas toimeen!Heipä hei pitkästä aikaa! On aika tarttua taas toimeen ja aktivoitua myös kirjoittajana. Se on minulle luonnollinen tapa jäsentää ajatuksiani.<br />
<br />
Edellisestä kirjoituksestani on todella paljon aikaa! Olen kyllä kirjoittanut tälläkin välillä, mutta siihen perinteiseen päiväkirjaan käsialaani kauhistellen. Se nimittäin tässä tietsikka-aikakaudella kärsii...<br />
Elämässä on tässä välissä tapahtunut kaikenlaista: valmistuin sitten vihdoinkin Lahden muotsikasta graafiseksi suunnittelijaksi, mutta työ ei ole siitä mihinkään muuttunut. En sitä kyllä odottanutkaan.<br />
Onneksi älysin opintojen loppuvaiheessa unohtaa kaiken muun ja keskittyä vain niihin. Se kannatti. Valmistumisen jälkeen oli hetken tyhjä olo, mutta kesä ja siinä välissä loma vaikuttivat kummasti siten, että syksyllä olin taas virtaa täynnä.<br />
<br />
Suomessa alkanut yt-aalto iski viime marraskuussa myös omaan työpaikkaani vieden minulta esimiehen, vieläpä hyvän sellaisen. Onneksi hän ei kuitenkaan ole kadonnut elämästäni ja meistä itsestämmehän se on kiinni paljonko ollaan tekemisissä. Eilen oltiin mm. syömässä sopivasti synttäripäivänäni ja oli kivaa. Ei mennyt myöhään, mutta paljon ehdittiin puhumaan. Facebookissa chattaillaan päivittäin. Toivon hänelle kaikkea hyvää, parempaakin.<br />
<br />
Itse olen saanut taas liikunnan syrjästä kiinni. Loppuvuosi meni osaltani synkissä tunnelmissa. Tunnetusti kahlaan välillä syvissä vesissä ilman toivoa paremmasta. Pomon irtisanominen otti koville ja irtisanottujen kohtelu yleisestikin. Yhtä kova "krapula" on meillä jäljelle jääneillä kuin irtisanotuillakin, se ei ole mikään salaisuus.<br />
<br />
<h3>
Tuleeko minusta isona PT?</h3>
<br />
Viikon päästä elämässäni kääntyy kuitenkin uusi lehti, koska aloitan pt-koulutuksen M&M:ssä. Ostin sen tonnilla Grouponista (norm. hinta reilut kaks tonnia). Sen tiimoilta ajattelin kirjoittaa erillistä blogia, jossa seuraan omaa kehittymistäni ja polkuani koulutuksessa. Toteutetaan viikonloppuisin, ei mitenkään hirveän tiheästi, mutta kuitenkin. Lauantait ja sunnuntait siinä menee kokonaan (klo 9-16/17). Kurssi on ilmeisesti täynnä. Sitä todella odotan ja mukavia osallistujia.<br />
<br />
<h3>
Elämää Mustasch-herätyksen jälkeen</h3>
<br />
Viime vuonna minua puri <a href="http://www.mustasch.net/" target="_blank">Mustasch</a>-kärpänen. Kyse on ruotsalaisesta heavybändistä, jonka keulakuva on Ralf Gyllenhammar, viime vuonna Melodifestivaletissa itsensä myös sooloartistina läpi lyönyt heppu. Olin edellisjouluna katsomassa bändiä Helsingissä Circuksessa. Silloin soittivat Europen lämppärinä.<br />
<br />
Kesällä reissasin vanhan koulukaverini ja hänen miehensä kanssa Hankoon Wild Viking Partyihin (= motoristien tapaaminen), jossa bändi oli pääesiintyjänä. Sain tarjoilla heille ruokaa, otettiin kuvia ja höpötin ruotsia minkä ehdin. Bändi oli todella luonnikas jalkautessaan yleisön joukkoon pubiin. Ralf meni baaritiskin toiselle puolelle ja tarjoili. David joi konjakkia pullon suusta ja sammui otsa baaritiskille. Stam lähti viisaana ajoissa nukkumaan. Jejon täyteen tatuoidut käsivarret herättivät ajatuksia. Ei vastannut, kun kysyin, onko niissä kenties hänen elämäntarinansa. Olin myyty musiikista ja hepuista ihmisinä.<br />
<br />
Muutama viikko meni ihan euforisessa tilassa. Siitä lähtien olen soittanut autossa lähes ainoastaan ko. bändin musaa. Tammikuun 15. bändi julkaisi uuden älppärinsä Thank you for the Demon. Loistava lätty! Nyt vuorostaan se soi autossa, lenkillä, treeneissä. Eikä ihan hiljaa...<br />
Suomen kiertue uuden lätyn tiimoilta alkoi tiistaina täältä Turusta, klubilta. Oltiin Rikun kanssa katsomassa, olin kuski. Aivan sairaan hieno keikka, mahtava kerta kaikkiaan! Olin taas ihan myyty! Ja taas soittanut samoja levyjä autossa, treeneissä jne. Mahtava bändi.<br />
<br />
<a name='more'></a>Ja huomenna lauantaina: Piiljärvi-porukka lähtee Turusta Helsinkiin - Mustaschin konserttiin Circukseen. Junalla mennään ja tullaan. Veikkaan, että voin olla maanantainakin vielä vähän turvoksissa. Tosin on kyllä hauskempi olla melko selvä, että pääsee ensinnäkin eturiviin. Se on mun tavoite, kuten olin Turussakin. Näkee bändin taas läheltä ja kuulee soiton kunnolla, korkealta ja kovaa. Ai että!<br />
<br />
Konsertin ja reissun fiiliksiä lisää myöhemmin.Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-71718633230362108342012-03-09T08:52:00.002+02:002012-03-09T08:57:58.028+02:00Päädyin hopottajaksi!Jotain hyötyä Turun amk:ssa käymästäni, Lahden opiskeluihin liittyvästä yrittäjävalmennuksestakin on. Eilen kuulin siellä suositteluverkosto hopottajista, johon heti illalla rekisteröidyin. Ja nyt aamulla paluupostina oli viesti, että minut on hyväksytty hopottajaksi!<br /><br />Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan sitä, että saan s-postiini tietoa kampanjoista, joihin voin ilmoittautua osallistujaksi. Sitten testaan tuotteita/palveluita ja velvollisuuteni on vain kertoa omat käyttökokemukseni, hyvät ja huonot. Aika näppärää ja sopii mulle, kun aina olen varsinkin valmis suosittelemaan hyviä kokemuksia tai tuotteita.<br /><br />Tämän myötä yritän myös aktivoitua tämän blogin kirjoittamisessa. Eihän näiden juttujen ole tarkoitus olla pitkiä, joten aikaa löytynee. Varsinkin nyt, kun opinnot alkavat vihdoinkin olla loppusuoralla...<br /><br />Tämä tällä erää, olemme kuulolla toivottavasti hyvinkin usein jatkossa...Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-65681935136922103522010-01-16T17:29:00.003+02:002010-01-16T17:51:13.082+02:00Valoa tunnelin päässä?Istun junassa ja kirjoitan blogiini erittäin pitkän ajan jälkeen - taukoa on 9 kuukautta! Palaan Lahdesta kolmen päivän opiskelurupeaman jälkeen. Tämä reissu olikin vähän turhan jännä...<br />En jaksanut torstaina lähteä niin ajoissa kouluun, ettää olisin ollut siellä jo klo 9. Niinpä hyppäsin klo 7.35 pendolinoon. Mukana oli romua enemmän kuin lääkäri määrää, koska pe-aamuna alkoi uusi kurssi, värihahmotus.<br /><br />Mukana oli myös A3-kokoinen salkku, jossa oli papereita sekä vaivalla kyhäämäni kirja visuaalisen muotoilun kurssille. Aikataulun mukaan mulla olis ollut puoli tuntia aikaa Pasilan asemalla junanvaihtoon, mutta toisin kävi: juna myöhästyi noin vartin, koska "moottorissa oli joku bitti poikittain". Eikä jarrutkaan toimineet kunnolla, joten ei voitu ajaa täydellä teholla. No, mitäpä minä siitä, ei sille mitään voinut. Seuraavaan Lahden junaan oli aikaa vain 10 minuuttia, joten ryntäsin junamaatille, asetin salkun sen eteen nojaamaan ja syötin kortin sisään. Jossain vaiheessa ennen maksua aloin uumoilla, josko menisin kuitenkin siihen VR:n toimistoon, jossa ei ollut jonoa - jos saisin korvauksen vaikka heti.<br /><br />Virkailija oli tosi ystävällinen ja antoi samalla eli paikallisjunan hinnalla mulle paikkalipun InterCity-junaan. Iloisena astelin junalaiturille, hyppäsin junaan ja etsin paikkani. Ja sillä samalla sekunnilla, kun juna nytkähtää liikkelle, tajuan, ettei mulla ole junassa mukana sitä salkkua!!!!!!<br /><br /><br />Paniikki alkaa nostaa päätään... soitan vr:n valtakunnalliseen numeroon, jossa "kaikki linjat ovat varattuja" enkä tiedä mitä tehdä. Niinpä päätin jäädä pois Tikkurilassa ja ottaa paikallisunan takaisin Pasilaan. Ja salkku lojui edelleen omalla paikallaan, nojaten huolettomasti junamaattiin.<br /><br />Tipaton unohtui Lahdessa ihan totaalisesti, kun to-iltana mentiin Aulin kanssa syömään, pe-iltana Jussin ja Hannelen kanssa. Enkä ole syömisiäkään katsonut - kivan turvonnut olo. Emmä laihdu varmaan enää koskaan, mutta väliäkö sillä. Tärkeintä on nyt toi koulu. Tänään sain vihdoinkin tulostettua Jürgenin Low Budget -työn, kun tulostushuone olikin vapaa. Ja olen tosi tyytyväinen jälkeen! Aivan mahtavat värit ja sitä sanoivat muutkin. Erittäin hyvä, loi vähän uskoa tulevaan, ja siihen, että pystyn tohon kuitenkin. Enemmän tarttis kyllä panostaa, mutta kun ei pysty. Voimat on rajalliset ja lisäksi pitäis ehtiä vähän liikkuakin.<br /><br />Eipä tässä muuta, kohta tullaan Karjaalle. Riku lupas kokkailla tonnikalapihvit ja vähän salaattia on the side. Ei hassumpaa ollenkaan. Ja just laittoi viestin, että tulee hakemaankin. Se on luksusta, kun muistutan kassialman ja NotreDamen kellonsoittajan risteytystä noiden kamojeni kanssa.<br /><br />Palataan ehkä vähän useammin...Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-21523021359240024742009-04-26T16:24:00.002+03:002009-04-26T16:38:30.982+03:00Elämä jatkuuEdellisestä kirjoituksesta on 1,5 kuukautta. Sen jälkeen ei ole tapahtunut juuri mitään, paitsi että uutishuone loppui ja se oli tosi hyvä sarja. Tulin taas Lahdesta eilen, siellä hommat jatkuu kesäkuun puoleen väliin asti. Sitten saa hetken hengähtää.<br /><br />Perjantaina vietimme Lahdessa Kirsin tupaantuliaisia. Meillä oli ihan sairaan hauskaa, ne ihmiset ovat aivan uskomattomia! Lauantaina päästiin kaikki kouluun, tosin vähän myöhässä, mutta kuitenkin. Sitte katsottiin ne uskomattomat valokuvat, voi kettu! Sika-kivaa!<br /><br />Lisäksi suunniteltiin luokan tuloa Turkuun. Käytäis vierailulla painossa ja mainostoimistoss. Olis oikeen ammattiin liittyvää toimintaa. Tai siis koulutukseen.<br /><br />Jo perjantaina oli aivan sika-hieno keli, kuten tänäänkin. Haettiin Rikun kanssa multaa ja orvokkeja ja on siivottu pihaa. Vappuaatto on torstaina, Suotoset tulee silloin tänne. Sitä ennen mennään Maijukan kanssa Auran Aaltojen perinteisiin vappubileisiin. Ensi viikon isoin puristus on NaviGate-messut, mutta siellä ei onneksi tarvii olla koko aikaa. Ne ovat ti-ke.<br /><br />On aika hienoa istua omilla portailla ja kirjoitella tänne. Selvästi huomaan, että suru äidistä alkaa muuttua lievemmäksi. Tunnen lähes pakahtuvani onnesta, jonka aiheuttajaa en pysty selittämään - on monen asian summa. Ympärilläni on paljon rakkaita ihmisiä ja tunnen itseni erittäin onnekkaaksi. Tulevaisuus ei pelota, päinvastoin, jopa odotan sitä ja mitä se minulle tarjoaa. En tiedä, mutta oikeastaan on aika kivaa, kun ei tiedä. Ajatusmaailmassani on tapahtunut suuri muutos. Onneksi olen antanut itselleni aikaa surra rauhassa. Se kannatti, kun olo on tällainen.<br /><br />Kohta saan ruokaa, jota Riku tuolla väsää. Vielä ei tarkene ulkona syödä, mutta kelit näyttävät lämpenevän - ehkä jo vappuna?Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-84446091948858132912009-03-16T20:46:00.004+02:002009-03-16T21:14:43.974+02:00Ei riitä pelkkä linnaItävallassa on alkanut oikeudenkäynti Josef Fritzliä vastaan. Hän on siis se "malli-isä", joka sulki oman tyttärensä 24 vuodeksi kellarityrmään varjellakseen tätä huumeilta ja elämän vaaroilta. Samalla hän otti oikeudekseen käyttää tytärtään seksuaalisesti hyväkseen ja - ups - tytär synnytti kahdeksan lasta tälle sairaalle yksilölle. Yksi sattui kuolemaan, ja tämän vauvan isä näppärästi poltti.<br /><br />Pistää niin perkeleesti nyt vihaksi tuo hullu äijä, joka ei kehtaa oikeuden istunnossa edes paljastaa kasvojaan. Hyi helvetti, mikä niljakas ja sairas tyyppi! Voi vain kuvitella tyttären fiiliksen joka kerta, kun hän kuuli oven käyvän. Tiesi aina etukäteen, että kohta tapahtuu. Hyi saamari!<br /><br />No, mitäpä minä siitä. Aika pieniä ovat meikäläisen murheet tuon rinnalla. Mitä siitä, vaikka painoa onkin ylimääräistä jotain 10 kiloa. Ainakin voin itse tehdä sille jotain tai olla tekemättä. Ei ollut Elisabeth Pritzelillä sitä vaihtoehtoa.<br /><br />Koulussa alkaa olla tosi paljon tehtäviä. Olen ollut parina viikonloppuna pois ja heti se tuntuu ja näkyy. Ne on kyllä tosi mielenkiintoisia ja ennen kaikkea hyödyllisiä. Ajatusmaailma on muuttunut ihan selvästi toisenlaiseksi. Kokonaisvaltaisemmaksi. Osaan ajatella mainontaa useammalta kantilta.<br /><br />Nyt mä keskityn Uutishuoneeseen, josta tulee tänään toiseksi viimein jakso.Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-43547308603732987972009-03-13T09:30:00.002+02:002009-03-13T09:56:16.219+02:00Arki alkoi - ja sen kyllä huomaaIstun taas junassa matkalla Lahteen. On perjantai ja 13. päivä ja jotenkin se vaan tänään tuntuu just siltä! Perkeleen paha perjantai!<br /><br />Kaikki alkoi siitä, kun olen niin helvetin paksu nykyään! Oikeen vituttaa katsoa itseään peilistä, kun läskit roikkuu joka puolella. Joo, tiedän kyllä, millä ne saa pois, mutta jostain syystä en saa nyt itseäni niskasta sen verran kiinni, että jaksaisin. Eikä tarttis pudottaa "kuin vaivaiset" 10 kiloa. Voi huh-huh! Niin helposti ne kilot tulee, mutta voi kettu, että niiden poissaanti on tuskaa. Ja kieltäytymistä. No, ensi viikolla ajattelin sellaista aika rankkaa pistekuuria, joten nähtäväksi jää, tapahtuuko mitään ja innostunko aiheesta uudelleen.<br /><br />Eilen oltiin Suotosten kanssa teatterissa katsomassa Evitaa. Siis Åbo Svenska Teaternissa. Se oli tosi hyvä ja kevyt. Hyvää musaa ja sanoista sai selvää. Sitä ennen oltiin Red Hot Chilissä syömässä. Siinä oli viikon toinen alkoholiannos, eli olen tällä viikolla juonut yhteensä 3 lasia punaviiniä. Ei kaljaa tai mitään muuta. Hyvä minä! Alku laihdutukseen se on tämäkin.<br /><br />Mun pitää mennä lääkäriin. Olo on koko tän viikon ihan outo. Itse sen tietää. Joka aamu herään siihen, että päätä särkee. Lääkettä naamaan ja töihin. Töissä tuijotan yleensä ruutua taukoja lukuunottamatta koko päivän. Iltapäivällä päänsärky yltyy jälleen, joten otan lääkettä, kun pääsen kotiin. Lisäksi on paha olo, oksettaa, ja vaikka olin eilen aamulla salilla keskiviikon pastaillallisen jälkeen, en meinannut jaksaa tehdä mitään. Olin hengästynyt ja uupunut. Ei kuulosta hyvältä enkä pidä tällaisesta olotilasta yhtään. Se liittyy tietty siihen, kun ei voi mennä täysillä.<br /><br />Palataan diagnoosin kanssa myöhemmin. Nyt pitää tehdä vähän läksyjä.Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-64919179285660374662009-03-05T14:41:00.002+02:002009-03-05T15:19:52.833+02:00Nyt alkaa lomastressi!Lomaa on jäljellä enää huominen päivä, vaikka mielestäni just tänne kirjoitin! Olen vain skimbaillut, nukkunut, juonut punkkua ja syönyt. Tosin on tässä kaloreitakin kulunut, mutta en esim. ole ehtinyt yhtään virkkaamaan Isabellan paitaa, jota tosin ensin pitäisi purkaa muutama kerros. Onneks lähtö on vasta lauantaina ja sen verran myöhään, että ehditään rauhassa syödä aamiaista, siivota ja pakata auto. Turussa ollaan sunnuntaiaamuna klo 7.50.<br /><br />Eilen käytiin Ylläksellä, joka oli mulle pettymys. Siihen tietty vaikutti kelikin, joka oli edelleen ihan sumuinen. Ylläs oli kuitenkin sen verran ylempänä, että päästiin pilvien yläpuolelle - siellä oli hienoa ja rinteet aivan loistavassa kunnossa. Muuten paikka ei hajanaisuutensa vuoksi vaikuttanut, siellä ei ilman autoa pärjäisi. Selvää keskusta ei ole, sitä on vuosien varrella yritetty rakentaa useampaankin paikkaan. Vähän kuin joku Espoo, jossa on kaksi keskusta.<br /><br />Paluumatkalla pysähdyttiin syömään Lainion lumilinnassa, joka teki vaikutuksen. Se tosiaan on hotelli, joka oli täynnä toinen toistaan upeampia, mutta helkkarin kylmiä huoneita! Miten sielläkin voi muka nukkua? Morsiussviittikin siellä oli ja otettiin paljon kuvia, mutta miten kylmiä avioliittoja siellä syntyykään? Hrrrrrrrrrr....<br /><br />Kelit ovat olleet lauantaita ja sunnuntaita lukuunottamatta aivan hanurista. Tai no ei muuten, mutta kauhee sumu tuolla ylhäällä, ei näe paria metriä kauemmas. Itselleni se ei ole mitenkään miellyttävää, kun pelkään telovani itseni ja muita. Oltiin silti tänäänkin mäessä, eli ihan hukkaan ei mennyt. Kaloreita paloi jotain tuhat.<br /><br />Tultiin Rikun kanssa aiemmin kämpille, sillä jostain syystä palelin oikein kunnolla. Nyt vaan väsyttää aika paljon.<br /><br />Eipä muuta tänään.Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-72367796220823125672009-03-01T16:03:00.002+02:002009-03-01T16:25:23.143+02:00Pitkästä aikaa - terveisiä LeviltäPaljon on vettä virrannut Aurajoessa sitten viime kirjoituksen. Lähes yhtä paljon on tapahtunut.<br />Fillariretken jälkeen alkoi työelämässäni putki, joka hakee vertaistaan. Hannele jäi äitiysvapaalle syyskuussa ja synnytti joulukuussa tytön, joka tammikuussa sai kasteessa nimen Laila Sofia. Minä painoin pitkää päivää vuodenvaihteen molemmin puolin ja niihin aikoihin elämästä hävisi täysin värit. Éi ollut muuta kuin mustaa ja valkoista, vähän harmaata silloin tällöin. Menin pukeutumisneuvojallekin, mutta hänkin löysi mulle vain mustaa ja harmaata. Kai minä sitten olen sellainen.<br /><br />Loppiaisen jälkeen sain työparikseni Maijukan, joka kotiutui nopeasti työhön. Sen jälkeen on alkanut helpottaa ja nyt voi jo lomaillakin vapain mielin.<br /><br />Olemme taas Levillä Suotosten kanssa ihan pirun komeassa mökissä! Tämä on Mia-Marin äidin serkun mökki, tai oikeammin toinen koti. Ei ole ihan keskustassa, mutta siksi täällä onkin ihanan rauhallista. Ei ole edes katuvaloja, mutta ei niitä tarvitakaan, kun tien molemmin puolin olevat talot valaisevat tarpeeksi.<br /><br />Tultiin eilen yhden korvilla ja lähdettiin kuitenkin heti mäkeen. Se oli viisasta, sillä antoi vähän tuntumaa touhuun. Oltiin me Rikun kanssa Turussa tiistaina laskettelemassa, mutta se on nyt on niin pieni nyppylä, ettei se tuntunut missään. Tänään lähdettiin suksibussilla koillisrinteille, eli kutosrinteille ja vitsi, että ne olivat mahtavassa kunnossa!!! Siellä laskettiinkin sitten aika monta laskua ja syötiin myös lounasta Draivissa. Sen jälkeen siirryttiin Gondolille ja Suotoset tietty tikkana maailman cupin rinnettä alas. Muista paikoista poiketen gondolilla oli jonoa ja siinä vaiheessa mun käämi kärähti. Lisäksi sukset ei luistaneet eli en pysynyt siirtymätaipaleilla muiden mukana. Vein ne nyt huoltoon ja saan huomenna. Samalla hiotaan kantit, mutta hinta on vaan 25 € - mielestäni ei paha.<br /><br />Tänään meni kaloreita tommoset 1500, eli ihan hyvin. Mutta on se ihanaa, että saa ulkoilla ja että toi laskettelu on vielä niin sairaan hauskaakin. Kyllä mun ennakkoluulot on olleet ihan turhia, mutta toisaalta on hyvä, että aloitin tämän puuhan vähän myöhemmin kuin muut - olis varmaan paikat rikki jo aika monesta kohdasta kroppaa. Vasta nyt voi sanoa, että on tullut sitä kuuluisaa itsesuojeluvaistoa meikäläiseen. Hyvä, että edes nyt.<br /><br />Sauna on päällä, joten eipä muuta. Riku tais taas nukahtaa tohon hierovaan tuoliin.Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-22246022959674301622008-09-07T10:06:00.003+03:002008-09-07T10:22:41.564+03:00Lahti kick-start 5. - 6.9.08Perjantaina suuntasin ensimmäistä kertaa Lahteen. Opiskelu graafisen suunnittelun ammattikorkeakoululinjalla aikuiskoulutuspuolella alkoi. 4.6. olleiden pääsykokeiden perusteella ryhmään oli valittu 12 opiskelijaa. Osan muistin, osasta ei ollut mitään hajua.<br /><br />Porukka vaikuttaa kuitenkin tosi hyvältä - muutaman tunnin yhdessä palloiltuamme ensimmäiset pullon henki -bileet ovat jo ensi perjantaina. Itse luulin, että minun ei sinne tarvitse mennä - siis opiskelemaan - mutta niin paljon jäi käsittelemättä olennaisia tietoja mm. tallennuspaikoista, tietokonekäytännöistä jne, että on syytä mennä. Lisäksi ensi perjantaina käsitellään mahdollisuutta kansainväliseen harjoitteluun, joka kiinnostaa. Sinne siis taas suuntaan ensi perjantaina ja olen yötä noiden pippaloiden takia. Ajattelin kuitenkin hakea "armahdusta" PhotoShopin perusteista, jotka alkavat lauantaina - näin pääsen aiemmin kotiin lauantaina. Ellei ole kaamee kapula...<br /><br />Kulut ovat melkoiset, vaikka eilen kävikin hyvin: eräs opiskelija on Turusta kotoisin, mutta asuu viikot työn vuoksi Helsingissä. Tyttöystävä ja koira ovat kuitenkin Turussa, joten pääsin eilen hänen kyydissään. Säästin melkoisesti, sillä Jani pyysi bensarahaa 13 € - parempi sekin, kuin 30-40 € bussi- tai junamatkasta. Ja lisäksi vettä tuli kaatamalla, joten herrasmiehenä hän heitti minut pihalle asti. Siitä suuri kiitos!<br /><br />Sisältö avautui eilen vähän enemmän ja vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Suomenkielen aion suorittaa verkko-opintoina, mutta enkun ja ruotsin suhteen pitää mennä näyttökokeeseen. Yrittäjyysopinnot - myös pakolliset - suoritan niinikään verkossa. Ainoat, mistä aion anoa vapaututusta portfolion perusteella, ovat tuo jo edellä mainittu PhotoShop ja lisäksi InDesign. Nämä siis koskevat vain tätä ekaa lukuvuotta. Lukujärjestyksen pahin vaihe on maaliskuu, jolloin Lahteen täytyy reissata every fucking Friday. Se tulee varmaan olemaan rankkaa. Samoihin aikoihin on töissä vuosikertomuksen taittoa, joten ei tule olemaan helppoa. En sitä odottanutkaan, mutta toivottavasti saan jotain tilalle, kun luovun vapaa-ajastani vapaaehtoisesti, oman itseni hyväksi.<br /><br />Riku on vielä kalastamassa mökillä ja tullee iltapäivällä joskus formulan alkamisen aikoihin. Muilla on kova paine, kun Tomppa johtaa kalastuskisaa. Tomppa on tietenkin kalastanut vähiten eikä omaa edes omia välineitä. Ensikertalaisen tuuria vai puhdas lahjakkuus? Aika näyttää.<br /><br />Näin viime yönä muuten kauheaa unta. Heräsin siihen, kun itkin täyttä kurkkua. Aurajokeen oli hukkunut ystäviäni ja minun olisi pitänyt käydä nostamassa heitä ylös. En pystynyt ja kaikki käänsivät minulle selkänsä. Ihan kauhea fiilis!<br /><br />Olen syönyt töissä pelkkiä keittoja lomaltapalaamisen jälkeen ja jostain syystä nyt tekee mieli perusperunaa ja jotain nauhanlihasuikalekastiketta. Vesi on kielellä ja kaupan avautumiseen on vielä pari tuntia. Isä lupasi tulla käymään jossain vaiheessa, mutta en tiedä tarkempaa aikaa. En ole edelleenkään käynyt äidin haudalla pääsiäisen jälkeen - nyt alkaa jo itseäkin hävettää. Ajattelen häntä silti usein, viimeksi eilen, kun katsoin Teemalta tullutta dokkaria Rita Hayworthista. Hänelläkin ilmeni vanhemmiten alkoholiongelma, vaikka kuolikin Alzheimerin tautiin. Toisinaan tunnen itseni juurettomaksi, toisinaan ymmärrän olevani oman onneni seppä. Isä on päättänyt pitää seuraavat pari viikkoa lomaa, lähtee kuulemma kiertämään Suomea autolla. Lupasin käydä kastelemassa kukkasia sillä aikaa.<br /><br />Nyt pitänee siirtyä aamupalan pariin, kun vatsa kurnii. Palaan taas myöhemmin.Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-1937819199674961702008-09-02T21:55:00.002+03:002008-09-02T22:00:28.512+03:00Vaatteiden ostamisen kauheusKun sain tänä iltana vapautuksen remontoinnista, päätin puhaltaa suoraan töistä Myllyyn. Oikeasti oli asiaa IKEAan, sillä lupasin anopille hankkia sinne uuden sohvanpäällisen. Mutta päätin ensin mennä Myllyyn haistelemaan vähän muotituulia.<br /><br />Itse asiassa kiikarissani oli paitapuserot, mutta kuten aina jotain tiettyä asiaa etsiessäni, ei sellaisia löytynyt mistään. Ja tunsin sitä paitsi itseni aivan täydelliseksi jättiläiseksi siellä sovituskopissa, kun VeroModan paitapuserosta piti kokeilla kokoa XL eikä se siltikään mahtunut päälle. Tähän pitää todeta, että esim. KappAhlissa ja SEppälässä mahduin kuitenkin housuihin ja hameeseen kokoa 38, eli en voi olla mikään valas. Mutta ihmetyttää tietenkin, vaikkakin nuo VeroModan vaatteet taidetaan tehdä jossain vähän toisenlaisen mitta-asteikon omaavassa maassa...<br /><br />On se silti niin masentavaa, kun pitää katsoa perään, mitä syö. En tietenkään yli neljäkymppisenä enää orjallisesti tuijota kaloreita, mutta kyllä se harmittaa, jos vaatteet ei mahdu päälle.<br /><br />Enpä taida jaksaa valittaa tämän enempää.Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-81878721208886262832008-08-29T09:17:00.006+03:002008-08-29T09:34:00.535+03:00Remontin ihanuus ?<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN1rMtMxw6cjqTMChXdbOgX4Pq2Rd_MT_1n9FKuVJffqWPMKnAgIsPVAkgT-D5hdVhhxwfe0dq_72YzZF4smf9rta_kTtyQjw8hwSnSsIRKIvYlCjLGh1wjkIquXXa3y1EWO9G7Gbuac-Z/s1600-h/DSC_0092.JPG"><img id="BLOGGER_PHOTO_ID_5239823777030726322" style="FLOAT: left; MARGIN: 0px 10px 10px 0px; CURSOR: hand" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN1rMtMxw6cjqTMChXdbOgX4Pq2Rd_MT_1n9FKuVJffqWPMKnAgIsPVAkgT-D5hdVhhxwfe0dq_72YzZF4smf9rta_kTtyQjw8hwSnSsIRKIvYlCjLGh1wjkIquXXa3y1EWO9G7Gbuac-Z/s200/DSC_0092.JPG" border="0" /></a> <div>Olemme remontoineet olohuonettamme nyt kaksi viikkoa. Päivisin käymme töissä ja illalla alkaa remontti, kuitenkin vasta sen jälkeen, kun olemme syöneet jotain ja istuneet hetken paikallaan. </div><br /><div></div><div>Olohuoneemme on pienen yksiön kokoinen, 32 m2. Olemme repineet vanhan katon ja lattian aluspapereineen irti. Seinät tapetoidaan ja maalataan uudelleen, mutta nyt - toisin kuin kymmenen vuotta sitten - minulla on riittänyt kärsivällisyyttä tasoittaa seinien epätasaisuuksia. Eli mun kontolla on ollut se inhoamani hiominen ja kittaaminen, mutta jostain syystä se on tuntunut ihan mukavalta. Ehkä olen kymmenen vuoden aikana kehittynyt ihmisenä ja ymmärrän paremmin pohjatyön tarpeellisuuden. Olen myös huolellisempi ja muutenkin kaikki on mennyt muutamia päästettyjä ärräpäitä lukuunottamatta oikein mukavasti. </div><br /><div></div><div>Siihen vaikuttaa luonnollisesti myös se, ettei meillä ole kiire. Työn ohella remontin tekeminen on muutenkin haastavaa ja raskasta. Siihen kun lisäisi vielä kiireen, olisi soppa valmis. Nyt olemme myös antaneet toistemme levätä, mikä ei tarkoita sitä, ettei mitään tapahtuisi. Rikulla varsinkin tietokone raksuttaa korvien välissä koko ajan ja hän pohtii sähkökaapeleiden vetämistä tai katon koolausta. Se tosin on nyt tehty ja illalla olisi tarkoitus villoittaa (huokaus)... siitä puuhasta en pidä edelleenkään...</div><br /><div></div><div>Toissa iltana löysimme katon kutteripurujen joukosta tyhjän Gini-viinapullon (ks. kuva kirjoituksen alussa). Sattumalta haluamamme halogeenivalon reikä oli juuri siinä kohdassa. On kuulemma joku vanha kirvesmiesten juttu. Hyvin on pullo säilynyt ja ajattelinkin säilyttää sen muistona, lykätä IKEAn kehykseen tai katselukaappiko sen nimi nyt on. Hauska muisto!</div><br /><div></div><div>Ensi viikolla alkaa opiskelu ja tahti on aika rankka - lähes joka viikonloppu ja keväällä vielä useammin. Toivottavasti saadaan toi remppa valmiiksi ennen varsinaisia puristuksia. Ensi viikonloppu menee vielä hopsin (= henkilökohtainen opintosuunnitelma) ja tutustumisen ja opastuksen merkeissä, mutta jo seuraavalla kerralla alkaa täysi rähinä.</div><br /><div>Nyt lopettelen, sillä kielenkannat ei oikein tunnu irtoavan.</div>Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-25600974024847993052008-08-07T08:42:00.009+03:002008-08-29T09:16:54.547+03:00Arki on alkanut<a href="http://turuntarzan.blogspot.com/2008/07/reissun-pll-osa-i.html">Edellisestä kirjoituksesta </a>onkin aikaa, vaikka niin piti lomalla kirjoitella aktiivisemmin. Sen verran piti kuitenkin kiirettä, että sille ei jäänytkään aikaa.<br /><br />Nyt olen ollut loman jälkeen töissä jo 4 viikkoa enkä ole kertaakaan kirjoittanut loppulomasta. Mutta otetaan tähän nyt lyhyt kertaus loppulomasta eli<br /><br /><strong>Reissun päällä, osa II.</strong><br /><br />Ahvenanmaan fillarireissu alkoi tänä vuonna 21.7. eli vajaat kuukautta aiemmin kuin viime vuonna. Säätiedotukset eivät luvanneet parille ensimmäiselle päivälle hyvää, joten pakkasin mukaani sadehousut ja paksumman takin. Polkiessani aamulla Viking Linen terminaaliin ilma oli todella kostea ja sade teki tuloaan. Pääsimme kuitenkin kuivina laivaan katkarapuleivän ja kahvin ääreen. Minä otin tapojeni mukaan myös konjakin, ison sellaisen.<br /><br />Laivareissu sujui rauhallisesti, eniten odotimme buffettiin pääsyä, jossa ruokailimme koko rahan ja ajan edestä - tankkasimme siis ensimmäistä reilun 30 km:n etappia varten. Ja kun Ahvenanmaalle pääsimme, alkoikin jo aurinko sopivasti paistaa, vaikkei mikään kovin lämmin ollutkaan.<br /><br />Ensimmäinen yöpimispaikkamme oli Bastö hotell & stugby, viehättävä paikka meren rannalla. Perille päästyämme olimme kaikki aika loppu, mutta jaksoimme sentään raahautua ruokapöydän ääreen. Jos muuten joskus piipahdatte ko. paikassa, maistakaa ehdottomasti vain ko. paikassa saatavaa Bastö shottia! Resepti on salainen ja drinkkikin tehtiin keittiössä asiakkaiden silmien ulottumattomissa. Mutta hyvää se oli!<br /><br /><p><strong>Ålvados maistui!</strong></p><p>Seuraavana aamuna suunnittelimme lähtevämme liikkeelle viimeistään klo 10 ja olimme aikataulussa, kun sateisen yön jälkeen aloitimme matkamme kohti Tjudön viinitilaa. Se poikkesi reitiltämme vain vähän, joten otimme riskin, kun polkupyörälautalla piti olla vasta klo 17.30.</p>Viinitilaa lähestyessämme kaikki aukiot olivat täynnä omenapuita eikä ihme - tilalla on omia omenapuita n. 15 000 kpl, joista valmistetaan vuosittain 40 000 l viiniä. 30 000 l päätyy viinipulloihin, mutta lopuista jatkojalostetaan paikallista calvadosta eli Ålvadosta sekä Jägermeister-tyyppistä yrttiviinaa, jonka nimen olen kyllä jo unohtanut. Osallistuimme viinitilan esittelyyn, jossa kerrottiin omenoiden tie viiniksi ja muiksi "herkuiksi". Sen jälkeen palasimme suureen ravintolatupaan maistelemaan paikallisia erikoisuuksia.<br /><br />Varsinkin Pekka riemastui hintatasosta, sillä hankolaisessa ravintolassa 4 cl Ålvadosta oli maksanut 22 €, mutta me saimme saman määrän 7 eurolla. Pitihän siinä vielä toiset ottaa ja varsinkin, kun Nina oli vähän flunssainen... vain lääkkeeksi!<br /><br />Tuvan takana oli aitaus, jossa asusteli <strong><em>Kalle</em></strong>. Kalle on valtavan kokoinen strutsi (nimestään huolimatta naaras), joka on vuokrattu toiselta puolelta saarta sijaitsevalta strutsitilalta turistien iloksi. Kalle osoittautui varsin seuralliseksi kaveriksi, joka on selvästi "ehdollistunut" ihmisiin.<br /><br /><strong>Iloinen mökkiyllätys!</strong><br /><br />Kartan mukaan seuraavassa yöpymispaikassamme (Kvarhagens stugor) ei ollut mitään ruokapaikkaa, joten Nina soitti ja varmisti vielä asian. Ajatus oli ensin pysähtyä Getan K-kauppaan, mutta ylhäällä Geta Bergetissä oleva ravintola vei voiton. Kahden kilometrin yhtäjaksoinen nousu hiekkatiellä imi mehut enkä jaksanut koko matkaa. Pekka sen sijaan porhalsi iloisesti ihan ylös asti ja odotteli meitä parkkipaikalla.<br /><br />Ylhäällä odotti kuitenkin mainio ravintola ja ennen kaikkea upeat maisemat! Ravintolassa oli sekä a la carte -puoli että kahvio. Me valitsimme viimeksi mainitun, kun näimme, millaisia ihania kebab-, tortilla- ja hampurilaisannoksia kiikutettiin viereisiin pöytiin. Vatsat täynnä huristelimme kovaa kyytiä mäkeä alas ja kävimme ostamassa paikallisesta K-kaupasta pienet iltapalatarvikkeet. Sitten kiiruhdimme polkupyörälautalle, jossa olimme sopivasti vain puoli tuntia ennen lähtöä.<br /><br />Verrattuna viime vuoden polkupyörälautta Kajoon - joka oli tosin remontissa ja jouduimme tavallisen moottoriveneen kyytiin - tämä Simskälän lautta oli ylellisyys! Iso kuin mikä, tai ainakin se siltä tuntui, koska kyydissä oli lisäksemme vain yksi uupunut pariskunta. Matkalla näimme myös puhveleita tai jotain sen tapaisia vilvoittelemassa rantavedessä.<br /><br />Mutta se mökki! Viime vuoden Prästön mökkien muisto kummitteli vielä mielessä, mutta aivan turhaan - mökki oli aivan ihana ja siisti ja saunareissumme aikana tuotu aamiaiskori todella kattava. Iloisina avasimme punaviinitonkan ja teimme pienet iltapalat. Jossain vaiheessa ylituttavallinen, metkan näköinen pikkukissa tuli kylään ja meinasi suoraan sanoen asettua taloksi.<br /><br />Viimeinen polkupäivämme oli keskiviikko ja silloin alkoi sopivasti se tämän kesän ainoa helle. Maarianhaminaan päästyämme löysimme vierasvenesataman terassin, jossa tarjoiltiin ihania pizzoja, vaikka ne eivät sen nimisiä olleetkaan. Siinä siemailtiin olut jos toinenkin ja nautittiin lämmöstä ja auringosta.<br /><br />Hotell Cikada oli siisti ja aivan Pommernin kupeessa. Ilta alkoi jo hämärtyä, kun lähdimme ruokailemaan. Sillä reissulla hankimme itsellemme oikein kunnon kännin ja seuraavaksi aamuksi järkyttävän jysärin, jota porottava aurinko ei lainkaan helpottanut. Viking Linella söimme "mättöruokaa" eli jotain, millä sai suola- ja nestetasapainon taas kohdalleen.<br /><br />Oma lomani jatkui tuon reissun jälkeen vielä viikon. MAanantaina kävi kyllä sääliksi Ninaa, joka joutui töihin...Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7268693850686382358.post-3323127887976636802008-07-17T13:38:00.005+03:002008-07-17T13:57:02.139+03:00Reissun päällä, osa IKauan kaivattu kesäloma alkoi reilu viikko sitten eli 7.7. Olen ollut siis lomalla 1,5 vkoa, mutta tuntuu, että olen ollut oloneuvoksena jo paljon, paljon pidempään.<br /><br />Heti loman alettua suunnattiin miehen vanhempien mökille Tuulikalliolle. Ilmat taisivat tuolloin suosia. Sunnuntaina jäimme mökille kahdestaan. Koska meillä on kaksi kauluskaijaa - Manu ja Skumppa - pitää niitä parin päivän välein tulla moikkaamaan, antaa puhdasta vettä ja ruokaa ja sitä rataa. Olin jo edellisellä kampaajakäynnilläni tilannut kampaajan ensimäiseksi lomapäiväkseni klo 10, joten hyppäsin yksin autoon ja ajoin Turkuun maanantaina. Kävin kotona ja huristelin takaisin.<br /><br />Keskiviikkona ilma oli kurja, joten lähdimme autoilemaan. Kävimme Kustavissa kaupassa ja Alkossa ja huristelimme muutenkin sinne tänne. Koluttiin pari kirpputoriakin.<br /><br />Torstaina mieheni vanhemmat ilmoittivat tulevansa takaisin mökille, mutta siinä vaiheessa me palasimme molemmat kotiin. Ja pian kotimatkan alettua mieheni autosta levisi vaihdelaatikko ja siellä me kökötimme tien poskessa! Siinä sitten järjestettiin hinausta ja appiukko joutui/halusi ajaa meidät kotiin ja palata itse takaisin mökille.<br /><br />Lauantaina allamme oli vuokra-auto, kun taas suunnistimme mökkiä kohti. Maanantaina taas takaisin, kun mieheni meni pariin kokoukseen.<br /><br />Tiistaina eli edellispäivänä, suuntasimme edelleen vuokra-auton keulan kohti Helsinkiä, jossa olimme sopineet tapaavamme paikkakuntalaisia ystäviä. Ensimmäisen illan vietimme Helsingissä, mutta eilen lähdimme kohti Someroa ja heidän mökkiään. Matkalla Mikko soitti ja kiroi kuin turkkilainen - olivat lähes perillä, kun huomasivat avainten unohtuneen kotiin. Kävimme odotellessamme paikallisella kirpputorilla.<br /><br />Hetki sitten saavuimme kotiin. Huomenna mieheni lähtee Saksaan katsomaan formuloita. Onneksi saan olla koko pitkän viikonlopun itsekseni! Ainoa poikkeus on ystäväni Liisa, joka saapuu lauantaina grillailemaan ja turisemaan kuulumisia. Ei olla nähty aikoihin ja plätinä on varmaan aikamoinen. Kaikkein päällimmäisenä on kuitenkin se, että mun on muistettava peittää lintuhäkki joka ilta, että saa aamuisin nukkua pitkään. Muuten ne alkavat konserttinsa yhtä aikaa nousevan auringon kanssa.<br /><br />Itse starttaan maanantaina kotipihalta Viking Linen terminaaliin ja niin alkaa pyöräreissu Ahvenanmaalle. Palaan torstai-iltana ja minä ja Lehtiset elättelemme toiveita, että mieheni tulee viime vuotiseen tapaan vastaan ja kuskaa tuliaisviinat Mälikkälään ja sitten meille kotiin. Jalkakin on jo parempi!<br /><br />Ai mikä jalka? Nooh... reilu viikko sitten pienessä sievässä oli pakko lähteä Jurassic Park II:sen jälkeen kuvaamaan auringonlaskua ja siinä sitten astuin portaiden ohi koko elopainollani, joka tällä hetkellä on melkoisen paljon. Tais nivelside revähtää oikein kunnolla verenpurkauksesta päätelleen. Ei ole enää niin arka, tosin en ole sitä rasittanutkaan, luottanut vaan Ice Poweriin ja jääkääreeseen.<br /><br />Että tällaista tähän asti! Saatatte vielä joutua lukemaan osat II ja III, jahka taas olen tietsikan ääressä! Lomailu on rankkaa enkä ole ehtinyt edes virkkaamaan!Turun Tarzanhttp://www.blogger.com/profile/00780048195996346948noreply@blogger.com0