Edelliseen kirjoitukseen viitaten: en sitten ollut juhannusta selvin päin. En kuitenkaan liian humalassa kertaakaan, sillä en sairastunut lainkaan krapulaan tai päänsärkyyn. Mökillä riitti puuhaa ja puunaamista ja iltaisin turistiin puolille öin. Juhannusaaton sään seljettyä näimme mahtavan auringonlaskun ja muutamia kokkoja vastarannalla. Mahtava fiilis, jota edes ahkerasti vertamme imeneet hyttyset eivät onnistuneet pilaamaan.
Tulimme kotiin jo lauantaina ja menimme kylään meidän lähelle. Yöllä sotkettiin fillarilla kotiin eikä sunnuntainakaan ollut krapulaa, iso uni vain. Sunnuntaina piti katsoa illalla ihan loppuun asti jännä Espanja-Italia -futismatsi, joka meni rangaistuspotkuihin asti. Onneksi espanjalaiset hoitivat homman kotiin!
Maanantaina rohkaistuin ja pakkasin aamulla mukaani jumppakassin: olin päättänyt mennä spinningiin M&M:ään, jonka vuosijäsen olen. Nyt kuitenkin hirvitti tavallista enemmän, sillä taukoa on ollut liki pari kuukautta eikä se tunnetusti ole kovin hyvä juttu - spinningtunti kun on aikamoinen rutistus. Siksi join litratolkulla vettä päivän aikana ja tankkasin muutenkin kunnolla, ettei lähtisi taju - niinkin on joskus ensimmäisillä kerroilla meinannut käydä.
Heti, kun ohjaajana toiminut Sami - siis tämän M&M:n toimitusjohtaja - laittoi ekan biisin soimaan, olin aivan taivaissa. Meillä nyt vaan sattuu olemaan sama musiikkimaksu eli aika raskaanpuoleista ja reipasta musaa kuunnellaan. Onneksi Sami käyttää ko. musaa myös tunneillaan, sillä polkeminen olisi muuten todella puuduttavaa. Jos kehtaisin, hoilaisin täysillä mukana, mutta muut saattaisivat moisesta tempauksesta häiriintyä. Mutta ei voi mitään, että maanantainakin siirryin muistoissani paikasta ja ajasta toiseen ja hädin tuskin huomasin spinnailevani samalla. Tunnin loputtua olin taas naamastani aivan kirjava ja vaatteita sai kiskoa hikisestä kropasta voimalla. Olin tyytyväinen, etten pökrännyt eivätkä lihakseni ole mainittavasti kipeytyneet näiden parin päivän aikana. Toiseksi tunsin järjetöntä riemua musiikin antamasta voimasta, sillä sitä minä siitä todella saan!
Olen monet kerrat turvautunut musiikkiin, jos on ollut vaikeaa tai tuntunut muuten vain...omituiselta. Kiitos iPodin voin kuunnella musiikkia ihan missä tahansa. Aina se tosin ei ole kohteliasta, mutta useimmiten en ajattele sitä niin. Tarvitsen musiikkia jatkuvasti. En voisi elää ilman sitä. Kai tätä voisi jonkun sortin addiktioksi kutsua.
Tänään olen menossa poikkeuksellisesti salille vasta työpäivän jälkeen, sillä en millään jaksanut aamulla nousta! Loma häämöttää enää 7 aamuherätyksen päässä, mutta tuntuu, että vaikeemmaksi menee koko ajan! Onneksi salille voi mennä milloin vain. Huomenna menen taas spinningiin, että ehtii vielä vähän saada kuntoa alle tulevaa fillariretkeä varten. Nyt lähdemme reissuun vajaat kuukautta viime vuotista reissua aiemmin ja otimme lisäksi yhden lisäyön Maarianhaminassa. Siellä on samaan aikaan joku tennisturnaus ja pienimuotoinen rokkifestari. Tutustu reittiimme, joka on oheisen esitteen reitti 2.
Radiosta kuuluu parhaillaan suomalaisen Leverage-bändin biisi Mr. Universe. Kurjaa, että olen missannut ko. bändin kerran eikä keikkoja Turun suuntaan ole tiedossa. Sääli! Hyvä bändi ja hyvää musaa!
Ugh - olen puhunut!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti