%2520by%2520denis%2520vinokur.jpg)
Kello on vasta vähän yli kymmenen, mutta olen täällä jo pirteänä syönyt puuroa ja lähden pian torille. Ensin pitää kuitenkin kirjoittaa muutama sana Klubilla esiintyneestä Von Hertzen Brothersista.
Klubi oli ääriään myöten täynnä eikä ihme - konsertti oli aivan loistava, huumaava, erilainen, mutta toimiva. Täytyy myöntää, että pojat ovat ihan oikeita ammattimuusikoita eikä pelkästään mitään tyttöjen - ja miksei poikienkin - objekteja. Ovat he kyllä aika söpöjä ja Kien karisma vetoaa meikäläiseen. Jotain alkukantaista ja eläimellistä koko katraassa ja musiikissa on. Ja pojista myös paistoi aito soittamisen riemu - sellaista on aina mukava katsella.
Kappaleet kolmelta albumilta seurasivat toisiaan sulassa sovussa. Välillä oltiin harmonian kehdossa ja seuraavassa hetkessä taas rääkättiin kitaroita ja muita vempeleitä antaumuksella.
Musiikki poikkeaa tämän päivän valtavirtamusiikista ja keskustelinkin ystäväni kanssa tästä. On mielestämme hyvä, että levyä pitää kuunnella kaksi tai viisi kertaa ennen kuin pääsee siihen sisälle. Tässä kertakäyttökulttuurissa se tuo mukavaa vaihtelua ja levyjen kuunteleminen avaa aina vaan uusia aspekteja.
Edelliseltä levyltä nousi muutama kappale myös radiosoittosuosikiksi, mikä on ihme, sillä tämä ei todellakaan ole mitään ihan valtavirtamusiikkia. Uudelta Love remains the same -levyltä omaksi suosikikseni kohosivat eilen In the end ja Freedom Fighter. Mutta kun olen kuunnellut tuota levyä tarpeeksi monta kertaa, voi olla, että olen sen jälkeen eri mieltä.
Nyt pitää kuitenkin lähteä torille, että saa taas Sorrilta tuoreita salaatteja, kurkkuja ja tomaattia pöytään. Ilma on upea, joten jätän nämäkin vähät, kauppareissuun tarvittavat bensarahat ostamatta ja menen fillarilla. Kunhan ensin uskaltaudun autotallin oven välissä asustavan hämähäkin ohi...
Klubi oli ääriään myöten täynnä eikä ihme - konsertti oli aivan loistava, huumaava, erilainen, mutta toimiva. Täytyy myöntää, että pojat ovat ihan oikeita ammattimuusikoita eikä pelkästään mitään tyttöjen - ja miksei poikienkin - objekteja. Ovat he kyllä aika söpöjä ja Kien karisma vetoaa meikäläiseen. Jotain alkukantaista ja eläimellistä koko katraassa ja musiikissa on. Ja pojista myös paistoi aito soittamisen riemu - sellaista on aina mukava katsella.
Kappaleet kolmelta albumilta seurasivat toisiaan sulassa sovussa. Välillä oltiin harmonian kehdossa ja seuraavassa hetkessä taas rääkättiin kitaroita ja muita vempeleitä antaumuksella.
Musiikki poikkeaa tämän päivän valtavirtamusiikista ja keskustelinkin ystäväni kanssa tästä. On mielestämme hyvä, että levyä pitää kuunnella kaksi tai viisi kertaa ennen kuin pääsee siihen sisälle. Tässä kertakäyttökulttuurissa se tuo mukavaa vaihtelua ja levyjen kuunteleminen avaa aina vaan uusia aspekteja.
Edelliseltä levyltä nousi muutama kappale myös radiosoittosuosikiksi, mikä on ihme, sillä tämä ei todellakaan ole mitään ihan valtavirtamusiikkia. Uudelta Love remains the same -levyltä omaksi suosikikseni kohosivat eilen In the end ja Freedom Fighter. Mutta kun olen kuunnellut tuota levyä tarpeeksi monta kertaa, voi olla, että olen sen jälkeen eri mieltä.
Nyt pitää kuitenkin lähteä torille, että saa taas Sorrilta tuoreita salaatteja, kurkkuja ja tomaattia pöytään. Ilma on upea, joten jätän nämäkin vähät, kauppareissuun tarvittavat bensarahat ostamatta ja menen fillarilla. Kunhan ensin uskaltaudun autotallin oven välissä asustavan hämähäkin ohi...
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti