Vapusta selvittiin taas kunnialla. Ystäväpariskunta oli kylässä ja syömistä ja juomista ja juttua riitti. Punaviinitahratkin saatiin vaatteista pois kunnialla, joten kaikki on paremmin kuin hyvin.
Iltalehdessä luki tänään, että suomalaiset kärsivät lomastressistä. Se tuntuu minusta käsittämättömältä! Miten lomasta voi stressata? Totta kai artikkelissa viitattiin siihen, että stressataan siitä, mitä lomalla tehdään tai mihin mennään. Loman pitäisi olla lomaa ja pään niin tyhjä, että salasanatkin on unohtuneet töihin palatessa.
Tulevana kesänä on tiedossa ainakin pyöräretki Ahvenanmaalle viime vuotiseen tapaan. Olin siellä tutun pariskunnan kanssa ja oli kyllä lysti reissu, ei voi muuta sanoa. Lähdimme perjantaiaamuna laivalla kohti Maarianhaminaa ja palasimme maanantai-iltana. Juuri sopivan mittainen matka.
Ahvenanmaalla viehätti paitsi upeat maisemat myös paikallinen liikennekulttuuri, sillä autoilijat ottivat meidät pyöräilijät todella hyvin huomioon - väistivät kaukaa ja hiljensivät kohdalle tullessa. Ainoa teiden terroristi olikin ruotsalainen Volvo, sen mukaan lähti melkein kaikilta säärikarvat. Lisäksi opasteet olivat ensiluokkaisia.
Sää elokuun puolivälissä tehdyn matkan aikana oli aivan loistava. Ainoa sadekin osui yöhön ja loppui ennen puolta päivää, jolloin meidän oli aika jatkaa matkaa. Majoituspaikat vaihtelivat valmiissa paketissamme melkoisesti: ensimmäinen yö vietettiin perinteisellä leirintäalueella, jossa perjantain kunniaksi oli paikalliset lavatanssit. Kuluneet patjat ja pimeä mökki eivät siinä kohtaa haitanneet: takana oli reilut 40 km, virkistävä suihku, närästystä aiheuttanut kanakori, venyttelyä terassilla ja muutama muki punaviiniä. Kyllä siinä olisi uni tullut silmään ihan missä tahansa.
Seuraavan yön vietimme upeassa majatalossa, jota pyöritti nuorehko pariskunta. Heidän periaatteensa oli, että kaikki tekevät kaikkea. Illallisen valmisti mies naisen säestäessä, jaloissa parkui parivuotias tenava ja vähän vanhempi keräsi astioita pöydistä. Siinä sitä yrittämisen mallia, mutta kateeksi ei kyllä käynyt! Seuraavana päivänä mies vielä ilmestyi fillarilautan kanssa hakemaan meitä ja kuljettamaan seuraavaan paikkaan - oiva lisäduuni? Mutta palvelu pelasi, ruoka oli hyvää ja paikka jäi mieleen. Valitettavasti en löytänyt heidän www-sivujaan netistä.
Sunnuntaiaamuna pakkasimme fillarit taas kuntoon. Edellämainitun tuulisen lauttamatkan jälkeen rutistimme itsestämme paluumatkan Maarianhaminaan pelkän aamupuuron voimalla! Vähempikin vetää totiseksi! Päästyämme viimeiseen majapaikkaamme pettymys oli jonkunmoinen, sillä kauniisti sanottuna paikka olisi kaivannut kipeästi naisen kättä. Mutta siihen pätivät samat säännöt kuin ensimmäiseen majapaikkaamme: riittävä väsymys ja juokseva vesi, ruokaa ja vähän viiniä - mitä siitä, vaikka saikin rosetta, kun punaviiniä tilasi - kielimuuri -joten aivan sama. Ilta jatkui vielä kasinolla ja sen jälkeen taksimatkalla takaisin majapaikkaan. Maanantaina reipas miesosallistujamme polkaisi vielä parikymmentä kilometriä, mutta me naiset keskityimme olennaiseen ja lepäsimme.
Voin lämpimästi suositella tällaista aktiivilomaa ystävien kanssa - sitä ei edes huomaa, että on läjä kilometrejä takana, kun onkin jo perillä. Puitteiksi riittävät kaunis luonto, meri, muutama uljas merikotka - ja tuntuu, että on käynyt melkein ulkomailla! Plussaa tulee laivamatkojen edullisista ostoksista... :-)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti