Nyt olen ollut loman jälkeen töissä jo 4 viikkoa enkä ole kertaakaan kirjoittanut loppulomasta. Mutta otetaan tähän nyt lyhyt kertaus loppulomasta eli
Reissun päällä, osa II.
Ahvenanmaan fillarireissu alkoi tänä vuonna 21.7. eli vajaat kuukautta aiemmin kuin viime vuonna. Säätiedotukset eivät luvanneet parille ensimmäiselle päivälle hyvää, joten pakkasin mukaani sadehousut ja paksumman takin. Polkiessani aamulla Viking Linen terminaaliin ilma oli todella kostea ja sade teki tuloaan. Pääsimme kuitenkin kuivina laivaan katkarapuleivän ja kahvin ääreen. Minä otin tapojeni mukaan myös konjakin, ison sellaisen.
Laivareissu sujui rauhallisesti, eniten odotimme buffettiin pääsyä, jossa ruokailimme koko rahan ja ajan edestä - tankkasimme siis ensimmäistä reilun 30 km:n etappia varten. Ja kun Ahvenanmaalle pääsimme, alkoikin jo aurinko sopivasti paistaa, vaikkei mikään kovin lämmin ollutkaan.
Ensimmäinen yöpimispaikkamme oli Bastö hotell & stugby, viehättävä paikka meren rannalla. Perille päästyämme olimme kaikki aika loppu, mutta jaksoimme sentään raahautua ruokapöydän ääreen. Jos muuten joskus piipahdatte ko. paikassa, maistakaa ehdottomasti vain ko. paikassa saatavaa Bastö shottia! Resepti on salainen ja drinkkikin tehtiin keittiössä asiakkaiden silmien ulottumattomissa. Mutta hyvää se oli!
Ålvados maistui!
Seuraavana aamuna suunnittelimme lähtevämme liikkeelle viimeistään klo 10 ja olimme aikataulussa, kun sateisen yön jälkeen aloitimme matkamme kohti Tjudön viinitilaa. Se poikkesi reitiltämme vain vähän, joten otimme riskin, kun polkupyörälautalla piti olla vasta klo 17.30.
Viinitilaa lähestyessämme kaikki aukiot olivat täynnä omenapuita eikä ihme - tilalla on omia omenapuita n. 15 000 kpl, joista valmistetaan vuosittain 40 000 l viiniä. 30 000 l päätyy viinipulloihin, mutta lopuista jatkojalostetaan paikallista calvadosta eli Ålvadosta sekä Jägermeister-tyyppistä yrttiviinaa, jonka nimen olen kyllä jo unohtanut. Osallistuimme viinitilan esittelyyn, jossa kerrottiin omenoiden tie viiniksi ja muiksi "herkuiksi". Sen jälkeen palasimme suureen ravintolatupaan maistelemaan paikallisia erikoisuuksia.Varsinkin Pekka riemastui hintatasosta, sillä hankolaisessa ravintolassa 4 cl Ålvadosta oli maksanut 22 €, mutta me saimme saman määrän 7 eurolla. Pitihän siinä vielä toiset ottaa ja varsinkin, kun Nina oli vähän flunssainen... vain lääkkeeksi!
Tuvan takana oli aitaus, jossa asusteli Kalle. Kalle on valtavan kokoinen strutsi (nimestään huolimatta naaras), joka on vuokrattu toiselta puolelta saarta sijaitsevalta strutsitilalta turistien iloksi. Kalle osoittautui varsin seuralliseksi kaveriksi, joka on selvästi "ehdollistunut" ihmisiin.
Iloinen mökkiyllätys!
Kartan mukaan seuraavassa yöpymispaikassamme (Kvarhagens stugor) ei ollut mitään ruokapaikkaa, joten Nina soitti ja varmisti vielä asian. Ajatus oli ensin pysähtyä Getan K-kauppaan, mutta ylhäällä Geta Bergetissä oleva ravintola vei voiton. Kahden kilometrin yhtäjaksoinen nousu hiekkatiellä imi mehut enkä jaksanut koko matkaa. Pekka sen sijaan porhalsi iloisesti ihan ylös asti ja odotteli meitä parkkipaikalla.
Ylhäällä odotti kuitenkin mainio ravintola ja ennen kaikkea upeat maisemat! Ravintolassa oli sekä a la carte -puoli että kahvio. Me valitsimme viimeksi mainitun, kun näimme, millaisia ihania kebab-, tortilla- ja hampurilaisannoksia kiikutettiin viereisiin pöytiin. Vatsat täynnä huristelimme kovaa kyytiä mäkeä alas ja kävimme ostamassa paikallisesta K-kaupasta pienet iltapalatarvikkeet. Sitten kiiruhdimme polkupyörälautalle, jossa olimme sopivasti vain puoli tuntia ennen lähtöä.
Verrattuna viime vuoden polkupyörälautta Kajoon - joka oli tosin remontissa ja jouduimme tavallisen moottoriveneen kyytiin - tämä Simskälän lautta oli ylellisyys! Iso kuin mikä, tai ainakin se siltä tuntui, koska kyydissä oli lisäksemme vain yksi uupunut pariskunta. Matkalla näimme myös puhveleita tai jotain sen tapaisia vilvoittelemassa rantavedessä.
Mutta se mökki! Viime vuoden Prästön mökkien muisto kummitteli vielä mielessä, mutta aivan turhaan - mökki oli aivan ihana ja siisti ja saunareissumme aikana tuotu aamiaiskori todella kattava. Iloisina avasimme punaviinitonkan ja teimme pienet iltapalat. Jossain vaiheessa ylituttavallinen, metkan näköinen pikkukissa tuli kylään ja meinasi suoraan sanoen asettua taloksi.
Viimeinen polkupäivämme oli keskiviikko ja silloin alkoi sopivasti se tämän kesän ainoa helle. Maarianhaminaan päästyämme löysimme vierasvenesataman terassin, jossa tarjoiltiin ihania pizzoja, vaikka ne eivät sen nimisiä olleetkaan. Siinä siemailtiin olut jos toinenkin ja nautittiin lämmöstä ja auringosta.
Hotell Cikada oli siisti ja aivan Pommernin kupeessa. Ilta alkoi jo hämärtyä, kun lähdimme ruokailemaan. Sillä reissulla hankimme itsellemme oikein kunnon kännin ja seuraavaksi aamuksi järkyttävän jysärin, jota porottava aurinko ei lainkaan helpottanut. Viking Linella söimme "mättöruokaa" eli jotain, millä sai suola- ja nestetasapainon taas kohdalleen.
Oma lomani jatkui tuon reissun jälkeen vielä viikon. MAanantaina kävi kyllä sääliksi Ninaa, joka joutui töihin...
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti