Kirjoituksia kellarista

Kirjoituksia kellarista

5. helmikuuta 2018

Elämäni toinen vegaanihaaste takana - mitä opin itsestäni?

Vuosi sitten, eli tammikuussa 2017 otin ensimmäistä kertaa tosissani vastaan vegaanihaasteen. Aiemmin olin yrittänyt vastaavaa puolitosissani lihattoman lokakuun merkeissä 2016, mutta silloin en jaksanut syventyä kunnolla aiheeseen. Vegaanihaasteen vastaanotto ja sen aloittaminen nimittäin vaatii pohjatyötä, jota ei pidä väheksyä.

Nyt takana on elämäni toinen vegaanihaaste, ja tällä kertaa se jäi päälle. Olen nyt paljon tietoisempi asioista, raaka-aineista, kalorimääristä jne. Enkä kaipaa lihaa lainkaan.

Jo ensimmäisellä kerralla tein selväksi itselleni, että tammikuun haasteen jälkeen minulla on lupa syödä lihaa tai kalaa, jos kaipaan sitä. Nyt ei ole moisia mielihaluja lainkaan. Tuntuu oikeastaan aika hassulta tämä olotila.

Vegaanihaasteen aikana "rikoin sääntöä" kerran, kun sain kutsun Turun upouuden ja hienon palloiluhallin avajaisiin. Sitä ennen oli tilaisuus Maunossa, jossa tarjolla oli kerrassaan suussa sulavaa, pitkään haudutettua naudanlihaa bbq-kastikkeessa. En voi moittia makua, herkkua se oli. Söin sitä kuitenkin maltillisesti, sillä en halunnut vatsanväänteitä tms., joita pitkän lihattomuuden jälkeen voi ilmetä.

Toinen "ongelmani" on Keso raejuusto, jota ilman en kokonaan voi olla. Valitettavasti, mutta olkoon se paheeni. Se on herkkua granattiomenan siementen kanssa. En koe itseäni kauhean pahaksi ihmiseksi...

Lisäksi olen ollut yllättynyt siitä, miten helppoa treenaaminen on ollut, kevyemmälläkin ruokavaliolla. En pistä pahakseni myöskään sitä, että olen menettänyt painostani about viisi kiloa. Kevyempänä kevättä kohti!

Ei kommentteja :